Taivutustyyppejä: sävelien ja sävelten, naisien ja naisten
Ohje lyhyesti
Eräillä sanatyypeillä on kaksi erilaista monikon genetiivimuotoa. Näitä sanatyyppejä ovat tietyt -i-loppuiset kaksitavuiset sanat, kuten suuri ja kieli, sellaiset konsonanttiin päättyvät sanat kuin sävel, soitin, puhelin sekä -nen-loppuiset sanat, kuten nainen:
suuri, suurten ~ suurien
sävel, sävelten ~ sävelien
soitin, soitinten ~ soittimien
puhelin, puhelinten ~ puhelimien
nainen, naisten ~ naisien
Periaatteessa vaihtoehdot ovat yleiskielessä keskenään samanarvoisia (”yhtä oikein”).
Ilmaustyypeistä kätten, enkelten sekä termeistä konsonanttivartalo ja vokaalivartalo:
Koko ohje
Muutamilla kaksitavuisilla -i-loppuisilla sanoilla sekä eräillä konsonanttiloppuisilla sanatyypeillä on monikon genetiivissä kaksi vaihtoehtoista muotoa. Käytännössä tällaisia sanoja on kahdenlaisia, kummankin ryhmän yksikön taivutusmuodossa on e ennen taivutuspäätettä:
• Vanhoja -i-loppuisia sanoja (esim. pieni, suuri, saari):
pienen, suuressa saaressa
• Sanoja, joiden yksikön perusmuodon lopussa on konsonantti -l, -n, -r, -s (esim. sävel, avain, pakastin, nainen, varpunen, tytär, rikos):
sävelen, avaimen, naisen
varpusella, tyttärelle, rikoksesta
Monikon genetiivimuodoista toinen perustuu tuohon mainittuun vokaaliloppuiseen sananosaan:
pienien, suurien
sävelien, naisien, rikoksien
Toinen monikon muoto taas perustuu konsonanttiloppuiseen sananosaan (sama osa näkyy myös muodossa pien-tä, sävel-tä, nais-ta, rikos-ta):
pienten, suurten
sävelten, naisten, rikosten
Monikon genetiivimuodot pienien ja pienten jne. ovat yleiskielessä keskenään samanveroiset; usein toista muotoa kuitenkin käytetään enemmän kuin toista.
Taulukko: Eräiden i-loppuisten sanojen monikon genetiivimuodot
| Monikon genetiivi (monien x:ien) | |
|---|---|
| suuri | suurten ~ suurien |
| pieni | pienten ~ pienien |
| kieli | kielten ~ kielien |
| lapsi | lasten ~ lapsien |
| kuusi ’puu’ | kuusten ~ kuusien |
Huom. lukusanaa tarkoittava kuusi taipuu kuten vesi: kuusien, vesien. (Ohjeessa Taivutustyyppejä: i-loppuiset sanat esitellään eri taivutustyyppeihin kuuluvia i-loppuisia sanoja.)
Taulukko: Eräiden konsonanttiloppuisten sanojen monikon genetiivimuodot
| Monikon genetiivi (monien x:ien) | |
|---|---|
| sävel | sävelten ~ sävelien |
| rikos | rikosten ~ rikoksien |
| jäsen | jäsenten ~ jäsenien |
| avain | avainten ~ avaimien |
| soitin | soitinten ~ soittimien |
| palvelin | palvelinten ~ palvelimien |
| nainen | naisten ~ naisien |
| varpunen | varpusten ~ varpusien |
Tiesitkö?
Kätten, enkelten
Sellaisista sanoista kuin käsi, susi, vesi käytetään yleiskielessä lähinnä -en-loppuista monikon genetiivimuotoa käsien, susien, vesien. Muodot kätten, sutten ja vetten ovat tyyliltään runollisia. (Vastaavasti runollisia ovat myös sanojen enkeli ja jumala monikon genetiivimuodot enkelten ja jumalten.)
Konsonantti- ja vokaalivartalot
Vaihtoehtoa suurten, jäsenten, varpusten kutsutaan kieliopissa konsonanttivartalon sisältäväksi muodoksi, koska taivutuspäätteen -ten edellä oleva sananosa (taivutusvartalo) loppuu konsonanttiin (suur-, jäsen-, varpus-). Sama vartalo esiintyy näillä sanoilla myös yksikön partitiivimuodossa:
- Monikon genetiivi: suur+ten, varpus+ten
Yksikön partitiivi: suur+ta, varpus+ta
Vaihtoehto suurien, varpusien, avaimien puolestaan perustuu vokaalivartaloon, jonka lopussa ennen taivutuspäätettä on vokaali:
- Yksikön genetiivi: suure+n, varpuse+n, avaime+n
Monikon genetiivi: suuri+en, varpusi+en, avaimi+en (i on tässä monikon tunnus)
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
- genetiivi
- monikko
- sijamuodot
- sijapäätteet
- substantiivit
- taivutus
- taivutuspäätteet
- taivutustyypit
- taivutusvartalo
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu