Taivutustyyppejä: i-loppuiset sanat (vesi, suuri, joki, lohi, lasi)

Ohje lyhyesti

Suomen kielessä on paljon eri tavoin taipuvia i-loppuisia sanoja. Valtaosa taipuu kuten lasi (lasin, lasia, laseja), mutta osa taipuu kuten vesi (veden, vettä, vesiä), joki (joen, jokea, jokia) tai lohi (lohen, lohta, lohia).

Lasi-tyypin sanat ovat uudempia lainoja, muut taivutustyypit vanhempaa perua. Osin taivutustyypit sekoittuvat käytössä.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Vettä ja viiniä
Lohta ja lientä
Sekoittuvia taivutustyyppejä

Koko ohje

Vettä ja viiniä

Kaksitavuiset i-loppuiset sanat ovat taivutukseltaan kirjava ryhmä. Suurin osa niistä on lainaperäisiä sanoja, jotka taipuvat samaan tapaan kuin esimerkiksi lasi (kieliopissa niitä kutsutaan i-vartaloisiksi sanoiksi; samoin taipuvat myös konsonanttiloppuiset vierassanat, kuten hotdog).

Taulukko: Esimerkkejä lasi-tyyppisten sanojen taivutuksesta

lasi	lasin, lasia, lasiin, lasit, lasien, laseja, laseihin, laseissa
siili	siilin, siiliä, siiliin, siilit, siilien, siilejä, siileihin, siileissä
viini	viinin, viiniä, viiniin, viinit, viinien, viinejä, viineihin, viineissä
kaali	kaalin, kaalia, kaaliin, kaalit, kaalien, kaaleja, kaaleihin, kaaleissa
pankki	pankin, pankkia, pankkiin, pankit, pankkien, pankkeja, pankkeihin, pankeissa

hotdog	hotdogin, hotdogia, hotdogiin, hotdogit, hotdogien, hotdogeja, hotdogeihin, hotdogeissa
kebab	kebabin, kebabia, kebabiin, kebabit, kebabien, kebabeja, kebabeihin

Murteissa myös taivutus kaali, kaalen, kaalta on tavallinen. Lisäksi mm. sanoista siili ja viini näkee käytettävän vastaavanlaisia muotoja: ”siilen”, ”siiltä”, ”viintä” (ks. jaksoa Sekoittuvia taivutustyyppejä alla).

Pieni osa i-loppuisista sanoista on vesi-sanan tavoin ikivanhaa perua. Niiden taivutuksessa on paljon sanansisäistä muotovaihtelua. Taivutusmuodoissa on e (kieliopissa tällaisia sanoja kutsutaankin e-vartaloisiksi sanoiksi).

Taulukko: Esimerkkejä vesi-tyyppisten sanojen taivutuksesta

vesi	veden, vettä, veteen, vedet, vesien (~ vetten), vesiä, vesiin, vesissä
käsi	käden, kättä, käteen, kädet, käsien (~ kätten), käsiä, käsiin, käsissä
susi	suden, sutta, suteen, sudet, susien (~ sutten), susia, susiin, susissa
varsi	varren, vartta, varteen, varret, varsien (~ vartten), varsia, varsiin, varsissa

Sanojen vesi, käsi ja susi kaltaisesti taipuvat myös mm. sellaiset sanat kuin kuukausi, köysi, liesi, reisi, tosi, täysi, uusi, viisi ja vuosi. Sanan varsi kaltaisesti taas taipuvat mm. sanat hirsi, korsi ja virsi.

Joissakin vanhoissa i-loppuisissa sanoissa on muutakin äännevaihtelua:

lapsi, lapsen, lasta, lapseen, lapset, lapsien ~ lasten, lapsia, lapsiin, lapsissa
veitsi, veitsen, veistä, veitseen, veitset, veitsien (~ veisten), veitsiä, veitsiin, veitsissä

yksi, yhden, yhtä, yhteen, yhdet, yksien, yksiä, yksiin, yksissä
kaksi, kahden, kahta, kahteen, kahdet, kaksien, kaksia, kaksiin, kaksissa

Lohta ja lientä

• Kaksitavuisissa i-loppuisissa sanoissa on (vesi-tyypin ohella) myös muita vanhoja sanatyyppejä; ne taipuvat kuten kieli, lohi tai joki. Näissäkin on taivutusmuodoissa e.

Taulukko: Esimerkkejä kieli-, lohi-, joki-tyyppisten sanojen taivutuksesta

kieli	kielen, kieltä, kieleen, kielet, kielien ~ kielten, kieliä, kieliin, kielissä
pieni	pienen, pientä, pieneen, pienet, pienien ~ pienten, pieniä, pieniin, pienissä
suuri	suuren, suurta, suureen, suuret, suurien ~ suurten, suuria, suuriin, suurissa
meri	meren, merta, mereen, meret, merien ~ merten, meriä, meriin, merissä
liemi	liemen, lientä, liemeen, liemet, liemien ~ lienten, liemiä, liemiin, liemissä
lumi	lumen, lunta, lumeen, lumet, lumien (~ lunten), lumia, lumiin, lumissa

lohi	lohen, lohta, loheen, lohet, lohien, lohia, lohiin
riihi	riihen, riihtä, riiheen, riihet, riihien, riihiä, riihiin
tiili	tiilen, tiiltä, tiileen, tiilet, tiilien, tiiliä, tiiliin
tuli	tulen, tulta, tuleen, tulet, tulien, tulia, tuliin

joki	joen, jokea, jokeen, joet, jokien, jokia, jokiin, joissa
reki	reen, rekeä, rekeen, reet, rekien, rekiä, rekiin, reissä
nimi	nimen, nimeä, nimeen, nimet, nimien, nimiä, nimiin, nimissä
lehti	lehden, lehteä, lehteen, lehdet, lehtien, lehtiä, lehtiin, lehdissä
pilvi	pilven, pilveä, pilveen, pilvet, pilvien, pilviä, pilviin, pilvissä

• Sanan niemi ja eräiden muidenkin -mi-loppuisten sanojen yksikön partitiivissa (vastaa kysymykseen mitä?) on kaksi vaihtoehtoa, niemeä ja nientä. Nientä-tyyppiset muodot ovat käytännössä harvinaisia. Molemmat ovat kuitenkin yleiskielen mukaisia:

loimi, loimea (~ lointa)

luomi, luomea (~ luonta)

niemi, niemeä ~ nientä

taimi, taimea ~ tainta

toimi, toimea ~ tointa

tuomi, tuomea (~ tuonta)

• Sanat alpi ja helpi taipuvat yleiskielessä kahdella tavalla (alpi, alven on vanhempi tapa):

alpi, alven ~ alpin, alpea ~ alpia, alpeen ~ alpiin

helpi, helven ~ helpin, helpeä ~ helpiä, helpeen ~ helpiin

Sekoittuvia taivutustyyppejä

• Kaksitavuisia i-loppuisia sanoja on montaa eri taivutustyyppiä (ks. edeltä). Taivutukseltaan herkästi sekoittuvia ovat varsinkin sellaiset i-loppuiset sanat, joiden perusmuodot ovat ensimmäistä äännettä (kirjainta) lukuun ottamatta keskenään samannäköiset, kuten siili ja tiili. Tällaisilla sanoilla myös monikon genetiivimuodot ovat keskenään samanhahmoiset: siilien, tiilien.

Näiden samankaltaisuuksien takia myös muut taivutusmuodot voivat sekoittua keskenään. Yleiskielessä sanatyypit on kuitenkin haluttu pitää erillään, vaikka käytännössä vaihtelevia muotoja näkee melko paljon (ks. artikkelia Muumejen saaria kohdasta Lisätietoa muualla).

Taulukko: Samanhahmoisia mutta yleiskielessä eri tavoin taipuvia i-loppuisia sanoja

tiili	tiilen, tiiltä, tiileen, tiilet, tiilien, tiiliä, tiiliin
siili	siilin, siiliä, siiliin, siilit, siilien, siilejä, siileihin (taipuu kuten lasi)

henki	hengen, henkeä, henkeen, henget, henkien, henkiä, henkiin
renki	rengin, renkiä, renkiin, rengit, renkien, renkejä, renkeihin (taipuu kuten lasi)

paasi	paaden, paatta, paateen, paadet, paasien, paasia, paasiin
aasi	aasin, aasia, aasiin, aasit, aasien, aaseja, aaseihin (taipuu kuten lasi)

• Sana laki on kaksikasvoinen. Merkityksessä ’huippu’ se taipuu eri tavalla kuin ’säännön’ tai ’säännöskokonaisuuden’ merkityksessä:

Taulukko: Laki-sanojen taivutusmuotoja

laki ’huippu’	laen, lakea, lakeen, laet, lakien, lakia, lakiin, laissa
laki ’sääntö'	lain, lakia, lakiin, lait, lakien, lakeja, lakeihin, laeissa

• Myös vuori taipuu kahdella tavalla. Taustalla on kaksi samannäköistä vuori-sanaa, joilla on eri alkuperä ja eri merkitys: ’maastokohouma’ ja ’vaatteen tms. sisäpuolella oleva kangas’. Sanat ovat alun perin kuuluneet eri taivutustyyppeihin.

Maastokohoumaa tarkoittava vuori on taipunut kieli-tyypin mukaisesti ja vaatetermi lasi-tyypin mukaisesti, mutta taivutukset ovat sekoittuneet. Vaatetermin vuori taivuttaminen samaan tapaan maastokohoumaa tarkoittavan sanan kanssa onkin hyväksytty myös yleiskieleen.

Taulukko: Vuori-sanojen taivutusmuotoja

vuori ’maastokohouma’	vuoren, vuorta, vuoreen, vuoret, vuorten ~ vuorien, vuoria, vuoriin
vuori ’vaatteen sisäpuoli’	vuorin, vuoria, vuoriin, vuorit, vuorien, vuoreja, vuoreihin ~ vuoren, vuorta, vuoreen, vuoret, vuorten ~ vuorien, vuoria, vuoriin

Suomen kielen lautakunta hyväksyi vaatetermin vuori taivutusta koskevan muutoksen vuonna 2014 (linkki kohdassa Lisätietoa muualla).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Taivutustyyppejä

Lisätietoa muualla

Kielikello 1/2014: Uusia taivutus- ja oikeinkirjoitussuosituksia

Kielikello 3/2020: Muumejen saareja

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta

Jaa sivu