Sanajärjestys
Sanajärjestys on suomen kielessä osittain vapaa. Usein lauseen alussa esitetään tavalla tai toisella tuttua tietoa: asiasta on joko ollut edellä puhetta tai sitä voi muuten pitää tilanteessa tunnettuna. Jäljempänä lauseessa siitä sitten todetaan jotain uutta.
Esimerkiksi seuraavien lauseparien perusmerkitys on suunnilleen sama, mutta painotukset ovat erilaiset. Lauseet siis sopivat eri tilanteisiin; ne tavallaan vastaavatkin eri kysymyksiin:
Johtaja myöhästyi kokouksesta. (Mistä johtaja myöhästyi?)
Kokouksesta myöhästyi johtaja. (Kuka myöhästyi kokouksesta?)
Rannasta löytyi rikkonainen kamera. (Mitä rannasta löytyi?)
Rikkonainen kamera löytyi rannasta. (Mistä rikkonainen kamera löytyi?)
Sanajärjestys ei kuitenkaan ole täysin vapaa. Esimerkiksi adjektiivi- tai pronominimäärite on suomessa yleensä pääsanan edellä: pienet lapset, nuo lapset.
Sanajärjestystä koskevia ohjeita ovat seuraavat:
- Sanajärjestys: suora ja käänteinen sanajärjestys
- Sanajärjestys: päälauseen alussa niin
- Sanajärjestys: seuraavat 15 vuotta vai 15 seuraavaa vuotta?
- Sanajärjestys: tytön kaksi koiraa vai kaksi tytön koiraa?
- Sanajärjestys: yksi kokeen tehtävä vai kokeen yksi tehtävä?
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu