Passiivi: mikä passiivi on ja missä sitä käytetään?
Ohje lyhyesti
Passiivimuoto (kuten tehdään, tehtäisiin, on tehty) esittää tilanteen niin, ettei tekijää tai kokijaa mainita:
Suomessa käytetään liikaa muovipusseja.
Mitä tapahtuisi, jos vaalit järjestettäisiin nyt?
Ohjeen osat ovat seuraavat:
- Mikä muoto on passiivi?
- Kuka on tekijä?
- Missä passiivi on tavallinen?
- Kaikista verbeistä ei käytetä passiivia
Koko ohje
Mikä muoto on passiivi?
• Suomen kielen passiivi on verbimuoto, joka esittää tilanteen niin, ettei tekijää tai kokijaa mainita. Passiivilauseessa ei siis ole tekijää tms. tarkoittavaa subjektia, aktiivilauseessa sen sijaan on:
Taulukko: Esimerkkejä verbin passiivi- ja aktiivimuodoista
| Subjekti | Verbimuoto | |
|---|---|---|
| Passiivi | – | tehdään, tehtiin, on tehty, oli tehty ei tehdä, ei tehty, ei ole tehty, ei ollut tehty |
| Aktiivi | minä | teen, tein, olen tehnyt, olin tehnyt en tee, en tehnyt, en ole tehnyt, en ollut tehnyt |
| tytöt | tekevät, tekivät, ovat tehneet, olivat tehneet eivät tee, eivät tehneet, eivät ole tehneet, eivät olleet tehneet |
Tavallisessa aktiivilauseessa persoona voidaan siis ilmaista sekä subjektilla (minä, tytöt) että verbimuodolla (teen, tekivät), mutta passiivilauseessa persoona osoitetaan pelkällä verbimuodolla (tehdään, tehtiin).
• Yleiskielessä passiivin myönteinen -isi-tunnuksinen konditionaalin preesensmuoto sisältää passiivin persoonapäätteen -in; kieltomuoto on päätteetön:
Mitä tapahtuisi, jos vaalit järjestettäisiin nyt?
Olisiko maailma parempi paikka, jos lihaa ei lainkaan syötäisi?
Vastaavasti -ne-tunnuksen sisältävässä potentiaalin preesensmuodossa on passiivin persoonapääte -en; kieltomuoto on päätteetön:
Uudet vaalit järjestettäneen keväällä.
Valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä ei tehtäne.
• Yleiskielen menneen ajan ilmauksissa (liittomuodoissa) passiivimuotoinen on vain ns. pääverbi (kuten tehty), mutta puhekielessä passiivimuotoinen voi lisäksi olla apuverbi olla (ks. ohjetta ”Passiivi: kaksoispassiivi ei oltu tehty” kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):
Yleiskielessä
on tehty, ei ole syöty
oli tehty, ei ollut tehty
olisi tehty, ei olisi syöty
lienee tehty, ei liene tehty
Puhekielessä myös
ollaan tehty, ei olla syöty
oltiin tehty, ei oltu syöty
oltais(iin) tehty, ei oltais(i) syöty
Kuka on tekijä?
Passiivia käyttämällä tekijä siis häivytetään ilmauksen pintatasolta, jätetään näkymättömäksi:
Suomessa uskotaan, että joulupukki asuu Korvatunturilla.
Projektin aikana pyrittiin kunnostamaan rantoja.
Smokkia ei ole aiemmin Suomessa pidetty sopivana sulhasen asuna.
Silti tekijäksi tai kokijaksi voidaan yleensä tulkita ihminen tai ihmisryhmä, jonka yksilöinti kyseisessä lauseessa ei ole tarpeen – koska se on puheena olevan asian näkökulmasta epäolennaista tai koska tekijä on jo edeltävässä tekstissä yksilöity – tai tekijää ei voida tai haluta paljastaa. Passiiviin sisältyy siis tulkinnanvaraisuutta, mutta toisinaan myös kuvauksen tarkoituksellista epätarkkuutta.
Missä passiivi on tavallinen?
• Passiivi on tavallinen kuvattaessa yleisiä tai yleistettäviä tapahtumia ja tapoja, jolloin huomion keskiössä on esimerkiksi toiminnan kohde tai tulos, ei tekijä:
Jos yhtä ihmistä tai ihmisryhmää kohdellaan ilman hyväksyttävää perustetta eri tavoin kuin toisia samassa asemassa olevia, syyllistytään syrjintään.
– Vrt. aktiivilauseeseen: Jos joku kohtelee yhtä ihmistä tai ihmisryhmää – –, hän syyllistyy syrjintään.
Miesten pukukangas 1700-luvulla oli tavallisesti sarka, joka valmistettiin lampaanvillasta. Naisten vaatteet tehtiin ohuemmasta villakankaasta. Jonkin verran valmistettiin kangasta myös hampusta. Ulkomaalaista damastia tai ”kattuunia” käytettiin myös.
Tässä laissa säädetään ammattipätevyydestä, joka kuljettajalta vaaditaan taksiliikennelain (217/2007) mukaisessa taksiliikenteessä.
Passiivi on yleinen monentyyppisissä säännöissä ja ohjeissa. Niissähän kuvaillaan toisiaan seuraavia toimintoja, jotka periaatteessa kuka hyvänsä asianosainen voisi toteuttaa:
Rasva sulatetaan ja jauhot sekoitetaan joukkoon.
Supervuoroparin ja kotiutuskilpailun välissä ei pidetä erillistä taukoa, vaan kotiutuskilpailu aloitetaan heti, kun joukkueiden parit on merkitty ottelupöytäkirjaan.
• Toisaalta passiivilauseilla raportoidaan myös yksittäisistä, yksilöidyistä tapahtumista. Tekijää ei välttämättä tiedetä tai ei katsota tarpeelliseksi paljastaa.
Otto-automaatti räjäytettiin auki yöllä Hauholla Hämeenlinnassa. Mustan BMW-henkilöauton nähtiin poistuvan paikalta.
Pienistä asioista huomasi, että huoneessa oli poissa ollessamme käyty.
Kokous todettiin päätösvaltaiseksi. Hyväksyttiin esityslista. Päätettiin asettaa virkaan ehdolle – –.
Joskus passiivimuotoa käytetään elävöittämiskeinona tapahtuman suorassa selostuksessakin vaikkapa urheilijan suoritusta kuvattaessa:
Ja nyt tullaan pitkälle! (mäkihypyssä)
Tässä juostiin juuri uusi maailmanennätys!
Myös urheilija saattaa kommentoida omaa yksilösuoritustaan passiivimuodolla: Siinä kyllä pistettiin kaikki paukut peliin.
Kaikista verbeistä ei käytetä passiivia
On joukko verbejä, joista ei käytetä passiivimuotoa. Esimerkiksi monista sellaisista verbeistä, joilla ei yleensä ole ihmistekijää (subjektin tehtävässä), ei muodosteta passiivia. Tällaisia ovat mm. säätilaa ilmaisevat verbit kuten sataa, tuulla, myrskytä sekä tapahtumista tarkoittavat tapahtua, ilmetä, sattua. Käytössä ei siis ole sellaisia muotoja kuin ”sadetaan”, ”tapahdutaan”.
Passiivia ei käytetä myöskään sellaisista olotilan muutosta kuvaavista verbeistä kuin palaa ja sulaa, aistimista tai aistimusta kuvaavista verbeistä kuten savuta, kaikua, rätistä eikä tuntemus- ja aistimusverbeistä kuten harmittaa, huolettaa, paleltaa, väsyttää. Jälkimmäisethän ovat tavallisia ilmauksissa, joissa ihminen on kokijana (objektin tehtävässä), esim. minua harmittaa. Passiivi-ilmausta ”täällä harmitetaan” ei siis käytetä.
Myöskään sellaisista välttämättömyyttä ilmaisevista verbeistä kuin täytyä, pitää, jotka eivät – yleiskielessä – saa perusmuotoista eli nominatiivisijaista subjektia, ei käytetä passiivia, esim. ”täydytään”.
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu