Nimien taivutus: sukunimet

Ohje lyhyesti

Sukunimet taipuvat pääosin samalla tavalla kuin vastaavat yleissanat:

Kun sukunimellä ei ole yleissanavastinetta eli se ei sisällä tunnistettavaa suomen kielen sanaa, sitä taivutetaan yleensä kuten äänneasultaan samantyyppistä yleissanaa:

Joidenkin sukunimien taivutuksessa esiintyy vaihtelua. Esimerkiksi monissa vokaaliin ja s-äänteeseen loppuvissa nimissä (kuten Hirvas) on kaksi taivutustapaa: Hirvaan ja Hirvaksen. Lisäksi joillakin nimillä on vaihtoehtona myös yleisesti tunnettu murteellinen taivutusmuoto (Närhi : Närhen ja Närhin). 

Adjektiivialkuisissa sukunimissä taipuu yleensä vain jälkiosa:

Koko ohje

Nimenkantajalla on oikeus taivuttaa yksityiselämässään sukunimeään haluamallaan tavalla. Julkisessa viestinnässä voi kuitenkin aina noudattaa alla esitettyjä yleisiä taivutusperiaatteita.

Sukunimet taipuvat pääosin samoin kuin vastaavat yleissanat:

Jos paikannimilähtöisissä sukunimissä on säilynyt vanhoja, käytöstä jääneitä sanojen muotoja, nimiä taivutetaan kuten vastaavaa tai vastaavanrakenteista nykyistä yleissanaa: esimerkiksi nimet Halmet ja Vuollet taipuvat kuten sanat halme ja vuolle (Halmeen ja Vuolteen).

Kun sukunimellä ei ole yleissanavastinetta eli se ei sisällä tunnistettavaa suomen kielen sanaa, sitä taivutetaan yleensä kuten äänneasultaan samantyyppistä sanaa:

On kuitenkin joukko lähinnä nimenmuutoksissa muodostettuja sukunimiä, joilla ei ole äänneasultaan samantyyppistä yleissanavastinetta tai sellaiset ovat harvinaisia. Tällaiset nimet taipuvat muuttumattomina:

Jos nimeä on yleisesti ja tunnetusti taivutettu murteissa toisin kuin yleiskielessä, voi murteellista muotoa käyttää myös yleiskielessä:

Monista vokaaliin ja s-äänteeseen loppuvista nimistä (kuten Hirvas) on käytössä kaksi taivutustapaa: pitkävokaalinen ja -ks:llinen. Näissä -ks:llinen on usein myöhäisempi, mutta se on toiminut sittemmin mallina muille samanrakenteisille nimille:

Yksinomaan -ks-vartaloisiksi on vakiintunut etenkin harvinaisen sanan sisältäviä sukunimiä, joista monet on otettu nimenmuutoksissa ja joiden aineksia esiintyy lähinnä paikannimissä:

Sukunimiyhdistelmissä vain jälkimmäinen nimi taipuu riippumatta siitä, onko kirjoitusasussa yhdysmerkki vai ei:

Adjektiivialkuisissa sukunimissä taipuu yleensä vain jälkiosa:

Huom. Adjektiivialkuisissa paikannimissä sen sijaan taipuu tavallisesti myös alkuosa: Isossakyrössä, Uudellamaalla (ks. ohjetta Nimien taivutus: paikannimet kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Sukunimien taivutusmuotoja voi tarkistaa verkkojulkaisusta Sukunimien taivutus (linkki kohdassa Lisätietoa muualla).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• adjektiivit
• astevaihtelu
• erisnimet
• henkilönnimet
• nimet
• nimien taivutus
• sukunimet
• taivutus

Anna palautetta tästä ohjeesta