Lähteisiin viittaaminen: lähdeviitteet

Ohje lyhyesti

Tekstiin sisältyvillä lähdeviitteillä osoitetaan, mitä julkaisua on käytetty tiedon lähteenä kyseisessä tekstikohdassa. Lähdeviitteet voidaan merkitä tekstiviitteiksi itse tekstiin, alaviitteiksi sivun alalaitaan tai loppuviitteiksi listauksena tekstin loppuun.

Lähdeviite siis kertoo lukijalle, keneltä lainattu tai referoitu ajatus on alkujaan peräisin. Esimerkiksi viitemerkintä (Paikkala 2004) osoittaa, että sen yhteydessä tekstissä esitetty tieto perustuu Paikkalan vuonna 2004 ilmestyneeseen julkaisuun.

Yksityiskohtaiset tiedot tuosta julkaisusta löytyvät tekstin lopun aakkosellisesta lähdeluettelosta tai joissain tapauksissa ala- tai loppuviitteistä.

Viittaus alkuperäiseen tiedon lähteeseen on merkittävä, olipa kyseessä suora lainaus tai omin sanoin referoitu katkelma. Tieteellisessä tekstissä ja opinnäytteissä tekstiviitteet on merkittävä tarkasti sivunumeroita myöten, mutta muissa julkaisuissa saattaa joskus riittää myös esimerkiksi kirjoittajan tai julkaisun nimen mainitseminen.

Jos tekstissä ei ole viitteitä muihin julkaisuihin, lukija tavallisesti olettaa esitettyjen ajatusten olevan kirjoittajan omia.

Viitteiden merkintään on eri aloilla hieman erilaisia tapoja, ja myös eri maissa saatetaan noudattaa eri käytäntöjä. Yhdessä julkaisussa tulee kuitenkin noudattaa johdonmukaisesti vain yhtä merkintätapaa.

Tässä ohjeessa esitellään joitain yleisiä lähdeviitteiden merkintäteknisiä seikkoja. Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Tekstiviitteen ja lähdeluettelon merkintöjen vastaavuus
• Mitä tekstiviitteeseen merkitään?
  • Painetut lähteet
  • Sähköiset lähteet
• Teoksia tai tekijöitä on monta
• Viitataanko henkilöön, tahoon vai julkaisuun?
• Mihin piste?
• Alaviitteet ja loppuviitteet

Ks. myös ohjeita

• Lähteisiin viittaaminen
• Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo

Koko ohje

Lähdeviitteet kertovat, mistä lähteestä mikäkin tieto on peräisin ja näin myös tarvittaessa opastavat lukijaa lähdeluettelon kautta kyseisten tietolähteiden äärelle. Toiseksi lähdeviitteet tukevat tekijän oikeuksia ja kirjoittamisen etiikkaa. Kun tekstin kirjoittajan omat ja muilta lainatut ajatukset erottuvat selkeästi, kukin kirjoittaja saa ansaitsemansa kunnian tekemisistään eikä kirjoittaja tule plagioineeksi toisen tekstiä.

Tekstiviitteen ja lähdeluettelon merkintöjen vastaavuus

Tavallisesti kustantaja tai julkaisija antaa julkaisua varten ohjeet siitä, kuinka lähteet ja viitteet halutaan siinä merkittäväksi. 

Riippumatta julkaisun julkaisumuodosta tai tieteenalasta on tärkeää, että lukija voi vaivatta löytää lähdeluettelosta sen julkaisun, johon tekstissä on viitattu. Tekstissä esitetyn lähdeviitteen eli tekstiviitteen ja lähdeluettelomerkinnän alkuosan tulee siis riittävästi vastata toisiaan, ja merkintöjen pitää olla julkaisussa johdonmukaisia. Esimerkiksi:

Eri aloilla ja eri tekstilajeissakin saattaa olla erilaisia käytäntöjä siinä, millä perusteella nimi tai muu tunniste valitaan tekstiviitteeseen (lähdeluettelon merkinnöistä tarkemmin ohjeessa Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo).

Mitä tekstiviitteeseen merkitään?

Omin sanoin referoidun tai suoraan lainatun julkaisun lähdetiedot merkitään tekstiviitteenä kaarisulkeisiin. Riippumatta siitä, onko lähdejulkaisu painettu vai sähköinen, tekstiviitteeseen merkitään tavallisesti ainakin julkaisun tekijän nimi sekä ilmestymisvuosi. Painetuilla ja sähköisillä lähteillä on kuitenkin muutamia erikoispiirteitä, jotka tulee ottaa huomioon lähdeviitemerkinnöissä.

Painetut lähteet

Kun viitataan painettuun teokseen, tekstiviitteeseen merkitään tyypillisesti tekijän sukunimi, julkaisun ilmestymisvuosi ja viitatun kohdan sivunumerot. Vuosiluvun ja sivunumeron välissä voi käyttää joko kaksoispistettä tai pilkkua; mahdollinen on myös lyhenne s. (sivu):

Joskus merkitään tekijän lisäksi teoksen nimi:

Jos teos on ilmestynyt myös verkossa sivunumeroituna pdf-versiona, tekstiviite siihen on sama kuin painetunkin tapauksessa.

Jos teos ei ole vielä ilmestynyt, merkitään vuosiluvun sijasta sulkeisiin esimerkiksi sana tulossa, tekeillä tai painossa (ks. myös ohjetta Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo):

Sähköiset lähteet

Verkkosivuun, sosiaalisen median päivitykseen, sähköpostiviestiin tai muuhun vastaavaan lähteeseen viitataan tilanteen mukaan kirjoittajan sukunimellä tai esimerkiksi julkaisijatahon tai verkkosivuston nimellä:

Lähdeluettelossa erityyppisistä sosiaalisen median julkaisuista kerrotaan julkaisutyyppi, kuten julkaisu X-viestipalvelussa tai X-viestipalvelun päivitys, Facebook-päivitys tai sähköpostiviesti, samoin kuin muutkin julkaisutiedot (ks. tarkemmin ohjeesta Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):

Joskus on kuitenkin tarpeen selventää julkaisun tyyppi jo tekstiviitteessä:

Jos kyseessä on sivunumeroimaton sähköinen julkaisu, e-kirja tai äänikirja, viitattuun kohtaan voi merkitä kyseisen luvun numeron tai otsikon esimerkiksi seuraavilla tavoilla:

Tarvittaessa tekstiviitteeseen voi kirjoittaa myös jonkin verran viittauskohdan tekstiä. Tärkeintä on, että lukija halutessaan löytää oikean kohdan kyseisestä julkaisusta.

Teoksia tai tekijöitä on monta

Kun tekstissä on samassa kohdassa käytetty lähteenä useampaa teosta, lähteet erotetaan tekstiviitteessä toisistaan puolipisteellä tai pilkulla:

Jos samassa kohdassa käytetyt lähteet koskevat eri asioita, ne voi merkitä erotellen esimerkiksi näin:

Kun julkaisun tekijöitä on kaksi, mainitaan viitteessä molemmat nimet. Ne voi erottaa toisistaan ja-sanalla, &-merkillä tai ajatusviivalla:

Jos tekijöitä on enemmän kuin kaksi, on mahdollista joko luetella kaikki nimet tai mainita vain ensimmäinen. Jälkimmäisessä tapauksessa muut nimet jäävät maininnan ym. varaan. Etenkin tieteellisissä teksteissä käytössä on myös merkintätapa & al. tai et al.:

Varsinkin kun tekijöitä on monta, voidaan viittauksena käyttää julkaisun nimeä:

Joskus kätevintä on viitata julkaisuun nimen lyhenteellä, joka tulee sitten avata lähdeluettelossa (ks. tarkemmin ohjetta Lähteisiin viittaaminen: lähdeluettelo kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):

Viitataanko henkilöön, tahoon vai julkaisuun?

Jos tekijän tiedot käyvät ilmi julkaisusta, siihen viitattaessa käytetään yleensä tekijän sukunimeä. Kuitenkin erityisesti virallisten asiakirjojen ja vastaavien julkaisujen kaltaisissa tapauksissa on tarkoituksenmukaista käyttää viitteessä julkaisun tai julkaisijatahon nimeä ja siten korostaa instituution roolia henkilöiden sijaan:

Joissain tapauksissa samaan asiakirjaan on mahdollista viitata useammalla eri tavalla, kunhan muistaa olla valinnassaan johdonmukainen. Esimerkiksi tekstiviitteeseen voidaan valita julkaisijatahon nimi, julkaisun nimi tai näiden lyhenne:

Vastaavasti verkkosivuun viitattaessa voidaan tekstiviitteeseen valita joko julkaisijatahon tai verkkosivuston nimi:

Tapauksista, joissa viitataan usean tekijän laatimaan julkaisuun (kuten Iso suomen kielioppi § 1724), ks. edeltä kohtaa Teoksia tai tekijöitä on monta.

Mihin piste?

Tekstiviitteen välimerkitysohjeet ovat samat riippumatta siitä, viitataanko painettuun vai sähköiseen julkaisuun. Kummassakin tapauksessa esimerkiksi pisteen paikka tekstiviitteen suljemerkin oikealla tai vasemmalla puolella antaa lukijalle vihjeen siitä, mikä osa tekstikohdasta on kirjoittajan omaa ja mikä on mainitusta lähteestä lainattua.

Jos kirjoittaja referoi tai lainaa tekstissään samaa lähdettä enintään yhden virkkeen verran, piste tulee sulkeisiin merkityn lähdeviitteen jälkeen. Referoitu tai lainattu jakso ja viite sisältyvät siis samaan virkkeeseen:

Jos kirjoittaja referoi tai lainaa tekstissään samaa lähdettä useamman virkkeen verran, lähdeviite merkitään omaksi kokonaisuudekseen sulkeisiin. Piste tulee tällöin viitteen perään ennen suljetta:

Tekstiviite tulee omaksi kokonaisuudekseen myös silloin, jos kyseessä on huutomerkkiin, kysymysmerkkiin tai kolmeen pisteeseen päättyvä suora lainaus:

Sulkeisiin tuleva viiteosa voi tekijän nimen yhteydessä olla joskus myös pelkkä vuosiluku ja sivunumero. Jos viitataan julkaisuun ikään kuin kokonaisuutena, merkitään nimen perään sulkeisiin julkaisun ilmestymisvuosi. Viite sijoitetaan tekstiin viittaamisen kannalta selvimpään paikkaan:

Alaviitteet ja loppuviitteet

Joskus lähde tai kommentti esitetään ala- tai loppuviitteessä. Viitteet merkitään tällöin kyseiseen tekstikohtaan juoksevasti numeroilla tai joskus asteriskilla eli tähtimerkillä. Tällaistenkin viitteiden merkintään on eri aloilla käytössä omanlaisiaan tapoja.

Jos viite koskee esimerkiksi yksittäistä sanaa, viitteen järjestysnumero tulee yleensä kiinni siihen (a). Jos viite koskee yhtä virkettä, viitenumero tulee tavallisesti ennen virkkeen lopun pistettä (b), mutta toisen käytännön mukaan pisteen jälkeen (c).

Vaihtoehto (b) vastaa tekstiviitteiden merkintätapaa (ks. edeltä osiota Mihin piste?), ja vaihtoehto (c) taas perustunee siihen, että pisteen jäljessä viitenumero erottuu muusta tekstistä selvemmin kuin pisteen edellä. Molemmat ovat kuitenkin mahdollisia merkintätapoja. Tekstissä tulee käyttää johdonmukaisesti yhdenlaista merkintätapaa.

Jos viitteitä on vähän, näkee ala- tai loppuviitteen merkkinä käytettävän joskus myös asteriskia (ks. ohjetta Asteriski eli tähtimerkki kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

• alaviitteet
• lähdeviitteet
• sulkeet
• viittaaminen
• viitteet

Anna palautetta tästä ohjeesta