Konjunktiot: mutta vai vaan?
Ohje lyhyesti
Rinnastuskonjunktioita vaan ja mutta käytetään niin kieltolauseen kuin myöntölauseenkin perässä. Kiellon jäljessä ilmauksilla on merkitysero:
Tehtävä ei ollut mahdoton mutta vaikea kyllä.
Tehtävä ei ollut mahdoton vaan vaikea.
Myöntöilmauksen jäljessä niillä on tyyliero ja yleisyysero:
Tehtävä oli hauska mutta ei tärkeä.
Tehtävä oli hauska vaan ei tärkeä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Koko ohje
Ei hieno mutta hyvä vai ei hieno vaan hyvä?
Kieltolauseessa kielletään ensin jokin asiaintila tai ominaisuus, ja vaan-jaksossa sille esitetään kokonaan korvaava vaihtoehto. Mutta-jaksossa taas kielletystä jätetään jotakin pätemään, tavallaan siis ”myönnetään” jotain:
Minä en pelkää kuolemaa vaan sairauksia.
Minä en pelkää kuolemaa mutta sairauksia kyllä. (’myönnän pelon; kiistän, että pelon kohde on kuolema’)
Mutta-jaksossa voidaan siis korvata edeltävän kieltolauseen kumottu asia (seuraavassa esimerkissä mestariteos) elementillä, joka on vaikuttavuudeltaan tai jollakin asteikolla mitattuna vahvuudeltaan heikompi (sentään koskettava elokuva). Vaan ei sovi tällaisiin tapauksiin:
Tämä ei ole mestariteos, mutta hieno ja koskettava elokuva.
Voitto ei ollut sensaatio, mutta pieni yllätys kuitenkin.
Vaan sen sijaan sopii ehdottoman korvaavan merkityksensä vuoksi yhteyksiin, joissa vastakkain ovat toisensa pois sulkevat parit (kuten seuraavassa esimerkissä kuollut, elää):
Suunnitelma ei kuollut, vaan se elää ja kukoistaa.
Korvaava osa voi olla myös jollakin asteikolla tavallaan vahvempi elementti (kylmä – jääkylmä). Mutta taas ei näihin sovi, koska se jättää jotakin pätemään:
Kyyti ei ole kylmää vaan jääkylmää.
Katainen ei puhunut tentissä Heinäluomalle ja Vanhaselle vaan yli miljoonalle katsojalle.
Vaan-ilmauksessa esiintyy usein lisänä sana pikemminkin tai päinvastoin, jotka korostavat vertailun näkökulmaa tai vastakkainasettelua. Ne ovat näissä yhteyksissä tavallisia myös ilman vaan-sanaa.
Tapahtuma ei oikein tuntunut kilpailulta, vaan pikemminkin suurelta viihteelliseltä show'lta.
Liikevaihto ei kasva vaan päinvastoin pienenee aukiolojen pidetessä.
Mutta esiintyy kieltolauseen jäljessä myös muunlaisissa kuin korvaavissa ilmauksissa. Tällöin on yleensä asetettu vastakkain kaksi asiaa, ominaisuutta, tilannetta tms. niin, että ilmaus on tavalla tai toisella odotuksenvastainen. Tällainen odotuksenvastaisuuden ilmaiseminen on mutta-sanan peruskäyttöä, niin myöntö- kuin kieltolauseenkin jäljessä:
Joukkue ei pelannut huonosti mutta jäi alkulohkoon.
Työpaikkani ei ollut huono, mutta nyt oli vain aika vaihtaa maisemaa. Irtisanouduin.
Hauska mutta ei tärkeä vai hauska vaan ei tärkeä?
Myöntö- ja kieltoilmauksen välissä mutta korostaa vastakkainasettelua ja varsinkin tämän vastakkainasettelun odotuksenvastaisuutta. Tässä käytössä se on yleiskielessä tavallisin konjunktio.
He ovat tyytyväisiä itse asiaan, mutta eivät lopputulokseen.
Vastaavassa yhteydessä käytetään myös konjunktiota vaan etenkin puhekielessä, mutta sitä esiintyy lisäksi mm. lehtien kolumneissa, pääkirjoituksissa ja kulttuuri- ja urheiluarvioissa, jollaisissa kirjoittajan oma ääni voi tulla esille:
Lähi-idän rauhanneuvottelut ovat myös tuoneet kaksi Nobelin rauhanpalkintoa – vaan eivät rauhaa. (~ mutta)
Lisäksi molempia käytetään myöntölauseen jäljessä aloittamassa uutta puheenaihetta. Tällöin ne aloittavat usein virkettä (tästä tyylikeinosta ks. erillistä ohjetta kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):
Posti on niitä harvinaisuuksia, joista Euroopan unionilla ei vielä ole direktiivejä. Vaan jo vajaan kahden vuoden kuluttua voi olla.
Toistaiseksi Bochum on yrityksen kännykkätehtaista toiseksi suurin. Vaan kuinka kauan?
Metsäntutkimuslaitos arvioi, että kotimaassa hakkuita voitaisiin lisätä 20 prosenttia ilman, että metsäpinta-ala pienenisi. Mutta miten kävisi metsien laadun?
(Vaan on myös vain-sanan puhekielinen vastine: En minä vaan tiedä; Tule vaan!)
Tiesitkö?
Vanhastaan murteissa ei ole ollut tällaista erottelua vaan- ja mutta-konjunktioiden välillä; mallia yleiskieleen on tullut ruotsin konjunktioista men ja utan (Hakulinen, Lauri 1955: Suomen kielen käännöslainoista. Virittäjä 59, s. 305–318).
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu