Aakkoset

Ohje lyhyesti

Suomen kielen kirjoittamiseen käytetään latinalaisia kirjaimia, jotka ovat aakkosjärjestyksessä seuraavat:

a, b, c, d, e, f, g

h, i, j, k, l, m, n

o, p, q, r, s (š), t, u

v, w, x, y, z (ž)

å, ä, ö

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Kirjainten nimitykset
Ääkköset
Tiesitkö? Nimitys tset ~ tseta

Koko ohje

Aakkosissa on vanhastaan vierasperäisiä kirjaimia, joita esiintyy vierassanoissa ja vieraskielisissä nimissä (b, c jne.). Nykyisin suomalaiseen kansalliseen kirjaimistoon kuuluvat myös š (hattu-s) ja ž (hattu-z), joita käytetään varsinkin slaavilaisissa nimissä (Tšehov) ja erikielisissä lainasanoissa (šeikki). Muitakin eri kielten kirjaimia tulisi mahdollisuuksien mukaan käyttää vierassanoissa mutta varsinkin nimissä (kuten kirjainta ü nimessä Müller).

Kirjainten nimitykset

a aa
b bee
c see
d dee
e ee
f äf ~ äffä
g gee

h hoo
i ii
j jii
k koo
l äl ~ ällä
m äm ~ ämmä
n än ~ ännä

o oo
p pee
q kuu
r är ~ärrä
s äs ~ ässä
š hattu-äs ~ hattu-ässä
t tee
u uu

v vee
w kaksoisvee, arkisesti myös: ”tuplavee”
x äks ~ äksä
y yy
z tset ~ tseta
ž hattu-tset ~ hattu-tseta

å ruotsalainen oo
ä ää
ö öö

Kirjainten nimityksiä tarvitaan esimerkiksi kirjainlyhenteitä ääneen luettaessa:

OKM (luetaan: oo-koo-äm)

Kaksitavuisia kirjainten nimityksiä äffä, ällä jne. käytetään esimerkiksi luettaessa kirjainlyhenteiden taivutusmuotoja:

OKM:ään (luetaan: oo-koo-ämmään)

Suomenkielisessä tekstissä vierasperäistenkin lyhenteiden kirjaimet luetaan käyttäen kirjainten suomalaisia nimityksiä, vaikka eräissä tapauksissa kirjaimet voidaan lukea myös alkukielen mukaisesti:

BBC (luetaan: bee-bee-see ~ bii-bii-sii)

Lyhenne WWW ~ www luetaan asussa ”vee-vee-vee”.

Ääkköset

Kirjaimista å, ä ja ö käytetään (alkuaan leikillistä) nimitystä ääkköset tai kirjainten käyttöalueeseen eli Skandinaviaan viittaavaa sanaa skandimerkit (myös skandit). Nämä kirjaimet kuuluvat suomen kielen aakkosiin, ja niitä käytetään suomen kielen kirjoittamisessa muiden aakkosten tapaan.

Tiesitkö?

Nimitys tset ~ tseta

Kirjaimen z nimitys tset ~ tseta perustuu siihen, että suomessa tällä kirjaimella merkitään usein äänneyhdistelmää ts (esim. jazz äännetään ”jats” ja zeppeliini ”tseppeliini”).

Monissa kielissä z-kirjaimella merkitään kuitenkin soinnillista tai soinnitonta s-äännettä, ja mm. näistä kielistä saaduissa lainasanoissa z suomessakin voi ääntyä muuten kuin ts:nä. Esimerkiksi kreikkalaisen soittimen nimityksessä buzuki on soinnillinen s [z], mutta espanjalaisen vihanneskeiton nimityksessä gazpacho taas z voi ääntyä kuten suomen s tai kuten englannin ”th” esim. sanassa thick.