Tiennimen jälkiosa: katu, tie vai kuja?

Teiden nimissä on yleensä jälkiosa, joka kertoo, minkä tyyppinen kulkuväylä on kyseessä. Tavallisin nimien jälkiosa on tie, ja se sopiikin hyvin monenlaisille kulkuväylille. Esimerkiksi Saunalahden rantaan vievälle tai Saunalahden rantaa pitkin kulkevalle tielle on luontevaa antaa nimi Saunalahdentie.

Etenkin taajamissa kulkuväyliä on paljon, joten niiden nimissä voi olla tarpeen käyttää muitakin kulkuväylään viittaavia ja sen tyyppiä kuvaavia jälkiosia, kuten katu tai kuja. Erilaisten jälkiosien avulla samaa alkuosaa voi hyödyntää useammassa tiennimessä, esimerkiksi Saunalahdentie ja Saunalahdenkuja.

Seuraavassa kerrotaan, millaisia jälkiosia suomenkielisissä tiennimissä voi käyttää, mitä jälkiosat sanana tarkoittavat ja millaiselle kohteelle tai millaiseen ympäristöön eri jälkiosat merkityksensä mukaisesti sopivat. Ruotsinkielisistä jälkiosista voi lukea tämän ohjeen ruotsinkielisestä versiosta.

Jälkiosa viittaa kulkuväylän tyyppiin

Tie on toimiva tiennimen jälkiosa useimmissa tapauksissa. Se on merkitykseltään neutraali, ja sitä on hyvä käyttää silloin, kun muille jälkiosille ei ole erityisiä perusteita. Tie on usein keskeinen ja pitkä kulkuväylä, mutta toisinaan myös merkitykseltään vähäisempi. Se voi olla suora tai mutkikas.

Katu-sana sopii tiennimen jälkiosaksi, kun kulkuväylä sijaitsee rakennetussa ja selvästi kaupunkimaisessa ympäristössä ja on kohtuullisen keskeinen ja suora. Sen sijaan se ei sovi maaseutumaiseen ympäristöön tai merkitykseltään vähäisille teille.

Kuja on perinteisesti tarkoittanut kapeahkoa aidattua tai puiden reunustamaa tietä. Siten se sopii nimen jälkiosaksi kapeahkoille kulkuväylille niin maaseudulle kuin kaupunkimaiseenkin ympäristöön. Käyttökelpoinen kuja on esimerkiksi silloin, kun keskeisemmästä tiestä haarautuu pienempi tie, joka tarvitsee oman nimen (esimerkiksi Saunalahdentie ja Saunalahdenkuja).

Väylä on toimiva nimi erityisesti vilkasliikenteiselle ja leveälle ajotielle, valtaväylälle, joka vie kaupunkiin tai taajamaan tai yhdistää niitä.

Polku tarkoittaa yleiskielessä kapeaa, ihmisten tai eläinten polkemaa kulku-uraa. Se sopii erityisesti kävely- ja pyöräteiden nimien jälkiosaksi, mutta myös merkitykseltään vähäisille, lyhyille ja kapeille ajoteille.

Reittiä käytetään erityisesti jalankulku- ja pyöräteiden nimien jälkiosana, sillä se on tuttu muun muassa yhdyssanoista ulkoilureitti ja pyöräilyreitti. Sitä on mahdollista käyttää myös pitkähköstä ajotiestä, joka on osa jotakin laajempaa kunnan sisällä kulkevaa reittiä.

Taival luonnehtii hyvin kohdettaan, kun tie on pitkähkö ja kulkee metsäisessä tai maaseutumaisessa ympäristössä. Se sopii hyvin myös jalankulku- ja pyöräteiden nimiin, sillä se tarkoittaa kuljettavan välin lisäksi myös ’matkantekoa, taivallusta, vaellusta’. Sana taival taipuu taipalella tai taipaleella.

Bulevardi-sana sopii tiennimiin vain tiheästi rakennetuissa kaupungeissa. Bulevardi tarkoittaa leveää puistokatua, joten sana sopii jälkiosaksi vain tällaisten kulkuväylien nimiin.

Esplanadi-sana sopii vain selvästi kaupunkimaiseen ympäristöön. Se on käyttökelpoinen tiennimessä silloin, kun kahden kadun tai kaistan väliin jää puisto kävelyä varten (esimerkiksi Pohjoisesplanadi ja Eteläesplanadi Helsingissä ja Alberganesplanadi Espoossa).

Raitti-sana kuuluu alkuaan vain Länsi-Suomen murteisiin, joissa se tarkoittaa kylän halki kulkevaa tietä. Länsi-Suomessa sitä voi käyttää tässä merkityksessä maaseutumaisen ympäristön ajoväylien nimissä. Yleiskielessä raitilla tarkoitetaan kuitenkin myös jalankulku- ja pyörätietä; tässä merkityksessä sanaa on mahdollista käyttää muuallakin Suomessa.

Tanhua-sana katsotaan yleiskielessä vanhahtavaksi. Se tarkoittaa länsimurteissa karjapihaa tai -kujaa. Näiden murteiden alueella Länsi- ja Keski-Suomessa se sopii maaseutumaiseen ympäristöön esimerkiksi tielle, joka johtaa karjatilalle tai muulle maatilalle.

Tiennimen jälkiosana voi olla myös yhdyssana, kuten puistotie, maantie, valtatie, kehätie, rantatie, moottoritie ja yhdystie. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kun jälkiosa on yhdyssana, tulee tiennimestä pidempi ja oikeinkirjoitukseltaan monimutkaisempi.

Jälkiosa viittaa ympäristöön tai sijaintiin

Nimistön elävöittämiseksi tiennimissä voi käyttää myös muita kuin selvästi kulkuväylään viittaavia jälkiosia. Tällaisia ovat esimerkiksi sanat metsä, mäki, pelto, ranta ja rinne. Jokaisen tiennimen pitäisi kuitenkin kuvata kohdettaan, joko itse tietä tai sen ympäristöä. Sen vuoksi esimerkiksi mäki– tai rinne-loppu sopii vain tielle, joka kulkee selvästi mäessä tai rinteessä.

Joskus asuinalueen sijainti voi innostaa antamaan tietyntyyppisiä nimiä. Esimerkiksi rannan tuntumassa sijaitsevalle asuinalueelle saatetaan haluta antaa ranta-loppuisia tiennimiä. Ranta-loppuinen nimi ei kuitenkaan sovi mille tahansa alueella olevalle tielle, vaan vain sellaiselle, joka selvästi kulkee rantaviivan läheisyydessä.

Jälkiosa voi ilmaista myös tien sijaintia asuinalueella, kuten laita, reuna, syrjä tai pieli (esimerkiksi Rajakallionsyrjä, Sillanpieli). Portti voi sopia alueen sisääntuloväylän nimeen. Osoitenimissä tyypillisiä jälkiosia ovat myös aukio, laituri, piha ja tori. Ne eivät varsinaisesti viittaa kulkuväylään, vaan kertovat, millaisen paikan luona kohde sijaitsee.

Muuhun paikkaan kuin kulkuväylään viittaavia nimiä kannattaa kuitenkin käyttää tienniminä harkiten, koska ne voivat sekoittua helposti alueennimiin tai luontonimiin. Myös nimien taivutus voi herättää kysymyksiä ja aiheuttaa käytännön ongelmia.

Jälkiosa viittaa kulkuväylän muotoon

Tiennimien jälkiosana voi käyttää myös kulkuväylän muotoon viittaavaa sanaa. Tavallinen jälkiosa on kaari, joka sopii kaarevalle tielle. Vertauskuvallisesti kaarevan tien niminä voivat toimia myös sanat koukku ja sarvi, kuten nimissä Pukinsarvi ja Huhtakoukku. Linja taas tarkoittaa yleiskielessä tavallisesti pitkää ja suoraa merkkiviivaa. Siksi sana sopii hyvin suoran tien nimeen.

Vältettävät tiennimet

On syytä välttää sellaisia tiennimiä, joissa ei ole lainkaan kulkuväylään tai sen muotoon tai ympäristöön viittaavaa sanaa. Niitä on mahdoton hahmottaa ensikuulemalta tiennimiksi, ja ne ovat myös vaikeita käytössä. Jos kulkuväylän nimenä on esimerkiksi Kuunvalo, Kevätesikko tai Tatti, sitä on vaikeampi taivuttaa kuin nimiä Kuunvalontie, Kevätesikonkuja ja Tattitie (Kuunvalontiellä, vrt. Kuunvalolla). Tällöin nimenkäyttäjillä tulee helposti tarve lisätä itse nimeen jälkiosa, ja eri tilanteissa nimeen saatetaan lisätä eri jälkiosia, esimerkiksi tie tai katu. Siksi jälkiosattomien nimien antamista kulkuväylille kannattaa välttää.

Rakenteeltaan poikkeuksellisten tiennimien oikeinkirjoituksesta ja taivutuksesta voi lukea Kielitoimiston ohjepankin ohjeesta Kadunnimet ja muut kaavanimet.

Tiennimien jälkiosineen tulee myös muodostaa looginen kokonaisuus, joka tukee tieverkon rakennetta. Liikennesuunnittelun vaikutusta tiennimien valintaan käsitellään ohjeessa Tieverkon rakenteen huomioiminen nimissä.