Kahdenlaisia paikannimiä: perinnäisiä ja suunniteltuja

Organisaatioiden ja palvelujen nimet ovat aina tietoisesti kohteelleen annettuja, suunniteltuja nimiä. Paikannimien tilanne on toinen. Nimistönsuunnittelijan on osattava erottaa toisistaan perinnäiset ja suunnitellut paikannimet. Perinnäiset nimet ovat osa aineetonta kulttuuriperintöämme, eikä julkishallinnolla ole toimivaltaa päättää niistä tai muuttaa niitä. Esimerkiksi kunnalla ei ole oikeutta muuttaa alueellaan sijaitsevan saaren tai järven nimeä.

Perinnäiset nimet ovat syntyneet paikallisen yhteisön kielenkäytössä

Perinteisessä metsä- ja maatalousyhteiskunnassa järvien, peltojen, talojen ja kylien nimet ovat syntyneet alueella asuvien ihmisten kielenkäytössä, koska paikoista on ollut tarve puhua. Nimi on kuvailua kätevämpi ja taloudellisempi tapa viitata tiettyyn paikkaan. Jonkun keksimä nimi vakiintui käyttöön, jos yhteisö piti sitä toimivana.

Kaikki paikannimet ovat alkujaan olleet kohdettaan kuvaavia ilmauksia, kuten Riihimäki, Mustajärvi, Kalaton tai Bergnäs. Osa perinnäisistä paikannimistä on kuitenkin aikojen saatossa muuttunut kielenkäytössä ja kielen mukana tai nimiin sisältyviä sanoja ei enää tunneta. Nykykielen näkökulmasta voikin vaikuttaa siltä, että jotkin vanhat paikannimet, kuten keskeisten luontokohteiden nimet, eivät tarkoita mitään. Joskus taas nimen merkitys vaikuttaa yleiskielen näkökulmasta muulta kuin se todellisuudessa on. Esimerkiksi Onnen-alkuisten luontonimien taustalla on yleensä onttoa, onkaloa ja notkelmaa tarkoittava murresana onsi, ei iloa ja tyytyväisyyttä merkitsevä onni-sana, johon nimi monen kielitajussa ensimmäisenä yhdistyy.

Perinnäisiä paikannimiä ovat luontonimet, kuten järvien, saarten, metsien, mäkien, niemien, lahtien ja soiden nimet. Niitä ovat niin ikään esimerkiksi paikallisten asukkaiden käyttämät viljelysten nimet ja talonnimet, jotka saattavat erota kiinteistöjen ja peltolohkojen rekisteröintiä varten muodostetuista, usein suunnitelluista nimistä. Talon nimi kiinteistörekisterissä voi olla esimerkiksi Vuorola, mutta paikkakuntalaiset käyttävät siitä perinnäistä nimeä Uutela.

Myös vanhojen asuinalueiden, kylien ja kylänosien nimet ovat perinnäisiä paikannimiä. Osa niistä on tosin voitu vahvistaa virallisiksi nimiksi viranomaisen päätöksellä. Vaikka julkishallinnolla ei yleensä ole toimivaltaa päättää perinnäisistä nimistä, kunnanvaltuustot voivat itse päättää kunnan nimestä pyydettyään siitä lausuntoa Kotimaisten kielten keskuksesta (kuntalain 4. pykälä, kuntarakennelain 8. pykälä).

Suunnitellut nimet luodaan viralliseen käyttöön

Maatalousyhteisöissä elinpiiri oli pieni ja samannimisiä paikkoja saattoi sijaita lähekkäin. Samankin kylän taloilla oli esimerkiksi samannimisiä peltoja, kuten Riihipelto tai Hemåkern. Väestönkasvun ja kaupungistumisen myötä uusien, erottuvien paikannimien tarve lisääntyi huomattavasti. Jotta ihmiset ja tavarat löytäisivät oikeaan paikkaan, tarvittiin nimiä, jotka yksilöivät kohteensa entistä laajemmalla alueella. Syntyi tarve kunnalliselle, viralliselle nimistönsuunnittelulle.

Nykyään paikannimiä suunnittelevat kuntien viranomaisten lisäksi myös valtionhallinnon viranomaiset. Suunniteltuja paikannimiä ovat muun muassa

• tiennimet ja kaavanimet, kuten puistojen ja aukioiden nimet
• uusien asuinalueiden nimet
• erilaiset hallinnollisten alueiden, kuten maakuntien, sairaanhoitopiirien ja muiden viranomaisten toimialueiden nimet
• liikennepaikkojen, kuten rautatieasemien ja lentokenttien nimet
• luontokohteiden, kuten retkeilypaikkojen ja kansallispuistojen nimet.

Yleensä suunnitellut paikannimet ovat myös virallisia eli niistä tehdään jonkin viranomaisen toimivaltaan kuuluva päätös.

Nimistönsuunnittelun lähteitä

Jotta suunnitellut paikannimet yhdistyvät oikeaan paikkaan valtakunnallisesti tai paikallisesti, on niiden pohjana syytä käyttää perinnäisiä paikan- ja alueennimiä. Nimistönsuunnittelijan on tunnettava oikeat lähteet, joista etsiä perinnäisiä nimiä sekä tarkistaa niiden käyttöä ja oikeinkirjoitusta.

Suomessa perinnäistä paikannimistöä on talletettu ahkerasti. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston kokoelmat sisältävät noin 2,3 miljoonaa nimitietoa Suomesta. Kokoelmien paikannimet ovat suullista perimätietoa, jota on kerätty paikallisia asukkaita haastattelemalla. Kerääjinä ovat toimineet pääosin kielitieteellisen koulutuksen saaneet tutkijat ja opiskelijat. Kokoelmat ovat sähköisessä muodossa kaikkien hyödynnettävissä.

Nimiarkiston kokoelmista kannattaa etsiä sopivia nimiä ja nimenaiheita esimerkiksi tiennimien suunnitteluun. On kuitenkin pidettävä mielessä, että Nimiarkisto sisältää paikannimistön raakamateriaalia: kokoelmista löytyvät perinnäiset nimet eivät välttämättä sovi sellaisenaan julkishallinnon paikannimiksi tai niiden osiksi. Aineistoja on kerätty yli sadan vuoden ajan, joten mukana on myös käytöstä poistuneita paikannimiä. Paikannimien hakuasut pyrkivät noudattamaan yleiskieltä, mutta ne eivät aina ole oikeinkirjoitussuositusten mukaisia. Myös sijaintitietojen tarkkuus vaihtelee.

Nimiarkiston kokoelmien rinnalla onkin syytä käyttää Maanmittauslaitoksen Karttapaikkaa ja sieltä maastokarttojen tarkinta tasoa eli peruskarttaa, jonka paikannimistö on ajantasaista ja tarkistettua eli standardoitua. Perinnäisten nimien oikeinkirjoitus ja niiden tarkoittamien paikkojen sijainti on tarkistettu Kotimaisten kielten keskuksessa. Jos Nimiarkiston ja Karttapaikan tiedot poikkeavat toisistaan oikeinkirjoituksen tai nimen tarkoittaman paikan sijainnin suhteen, kannattaa noudattaa Karttapaikan käytäntöä.

Mitä on huomioitava, kun perinnäinen nimi otetaan suunniteltuun nimeen?

Perinnäiseen paikannimeen perustuvan suunnitellun nimen voi antaa vain kohteelle, joka sijaitsee lähellä perinnäisen nimen tarkoittamaa paikkaa. Esimerkiksi Haukkamäentie sopii nimeksi Haukkamäelle johtavalle tai sen päällä tai juurella kulkevalla tielle. Sen sijaan se voisi olla harhaanjohtava sellaisen tien nimenä, jota lähinnä sijaitsee Haukkamäen sijaan jokin toinen, yhtä suuri tai keskeinen mäki. Perinnäisistä nimistä luonnonpaikkojen nimet ovat luontevia esimerkiksi suojelualueiden ja kansallispuistojen nimissä, kun taas asuttujen paikkojen nimet opastavat hyvin erilaisten liikennepaikkojen nimissä.

Kun suunnitelluissa nimissä hyödynnetään perinnäisiä paikannimiä, pitää tarkistaa, mikä on nimen oikea kirjoitusasu. Esimerkiksi Isonjoen ja Kauhajoen rajalla sijaitsee Lauhanvuori, ei Lauhavuori. Niinpä kansallispuiston nimenäkin on syytä olla Lauhanvuoren kansallispuisto, vaikka kansallispuiston perustamista koskevaan lakiin olikin aikoinaan kirjattu Lauhavuoren kansallispuisto.

Oikeinkirjoituksen lisäksi on syytä tarkistaa, miten nimeä taivutetaan paikkakunnalla. Esimerkiksi nimi Isomäki voi taipua joko Isonmäen tai Isomäen. Korrekti tiennimi on tällöin joko Isonmäentie tai Isomäentie sen mukaan, kumpaa taivutusta paikkakunnalla käytetään. Vastaavasti esimerkiksi lampi-loppuinen nimi voi taipua murteen mukaan joko lammen tai lammin. Taivutustietoja voi tarkistaa Kotimaisten kielten keskuksesta.

Oikeinkirjoituksen kanssa on oltava tarkkana silloin, kun kaksi perinnäistä paikannimeä yhdistetään suunniteltuun nimeen. Yhdistelmänimissä osapuolia merkitään joko ajatusviivalla (ei siis ajatusviivaa lyhyemmällä yhdysviivalla) tai ja-sanan avulla. Molempia osapuolia myös taivutetaan genetiivissä: Kauhanevan–Pohjankankaan kansallispuisto, Puurijärven ja Isonsuon kansallispuisto, Kuusisuon–Hattusuon soidensuojelualue, Kotkan–Haminan seutu, Säkylän–Köyliön seurakunta.

Suunniteltuja nimiä ei tule luoda perinnäisten paikannimien osia yhdistelemällä. Esimerkiksi vuonna 2019 perustettiin Martinkosken seurakunta. Nimi ohjaa ajattelemaan, että seurakunta toimii Martinkoski-nimisellä paikkakunnalla. Suomessa onkin useita paikkoja, joiden nimi on Martinkoski, muun muassa kylä Alavudella. Seurakunta toimii kuitenkin Lounais-Suomessa ja sen nimi tulee kunnannimistä Marttila ja Turun läänin Koski. Tällainen keinotekoinen, paikannimen kaltainen nimenosa johtaa helposti kuulijaa harhaan. Se voi myös aiheuttaa epätietoisuutta siitä, mitkä paikannimet ovat paikkakunnalla perinnäisesti käytössä ollutta kulttuuriperintöä.

Ruotsinkielisistä yhdistelmänimistä voi lukea tämän ohjeen ruotsinkielisestä versiosta.