Kuntien nimet

Kunnat ovat perustuslaissa määriteltyjä Suomen paikallishallinnon yksiköitä. Niiden nimet ovat yleensä taustaltaan pitkän ajan kuluessa käyttöön vakiintuneita kylien tai muiden asuttujen paikkojen nimiä.

Kuntalain (4. §) mukaan kunnan nimestä päättää kunnanvaltuusto. Jos nimeä jostain syystä halutaan muuttaa, on kunnan pyydettävä ennen päätöstä lausunto Kotimaisten kielten keskuksesta. Lausunto tarvitaan myös kuntien yhdistyessä, jos uudelle kunnalle ehdotettu nimi ei ole ollut minkään liitoksessa mukana olevan kunnan nimi (kuntarakennelain 8. §). Kokonaan uusi kunnannimi on siis mahdollinen kuntaliitostilanteissa. Muissa tapauksissa vakiintunutta kunnannimeä ei ole syytä muuttaa.

Suomenkielisen kunnannimien tulee noudattaa nykyisiä suomen oikeinkirjoitussuosituksia ja ruotsinkielisen nimen ruotsin oikeinkirjoitussuosituksia. Esimerkiksi v-äännettä on vanhoissa asiakirjoissa saatettu merkitä kaksois-v:llä (w). Nykykielessä suomen- ja ruotsinkielisissä paikannimissä käytetään vain v-kirjainta, kuten nimissä Varkaus ja Vasa.

Yhdistyville kunnille sopivat nimet

Viime vuosikymmeninä on tapahtunut lukuisia kuntaliitoksia. Kun kunnat yhdistyvät, on uuden kunnan nimeä pohdittava perusteellisesti, sillä nimi on tärkeä kunnan asukkaille. Tuttujen paikannimien on hyvä säilyä käytössä mahdollisimman laajasti myös kuntaliitoksen jälkeen. Sekä paikantavuuden että kulttuurihistoriallisen jatkuvuuden kannalta paras vaihtoehto on, että uuden kunnan nimeksi otetaan jokin yhdistyvien kuntien nimistä.

Yhdistyvien kuntien tasapuolisuutta kannattaa osoittaa muilla keinoin kuin luopumalla kaikista olemassa olevista ja vakiintuneista kunnannimistä. Hyviä esimerkkejä tarjoavat eräät jo tehdyt liitokset, joissa yhteiseksi nimeksi on otettu yhden liittyvän kunnan nimi ja vaakunaksi toisen liitoskumppanin vaakuna. Esimerkiksi Alavuden ja Töysän liitoksessa kunnan nimeksi jäi Alavus, mutta sen vaakunaksi otettiin Töysän vaakuna.

Oma ryhmänsä ovat tapaukset, joissa suuren kaupungin ‒ kuten Helsingin, Turun, Tampereen, Kuopion ja Oulun ‒ ympäryskunnat yhdistyvät kaupunkikeskukseen. Tällöin uuden kunnan nimeksi tulee luontevasti keskuskaupungin nimi.

Sopivia uudeksi kunnannimeksi voivat olla myös seuraavat:

• Aiemman yhteisen kunnan tai kirkkopitäjän nimi. Jos yhteen liittyvät kunnat ovat aiemmin kuuluneet samaan kirkkopitäjään tai kuntaan, uudeksi nimeksi sopii vanha yhteinen nimi. Esimerkiksi kun Värtsilä liittyi takaisin Tohmajärveen, nimeksi jäi Tohmajärvi; kun Saari ja Uukuniemi liittyivät Parikkalaan, tuli niistä jälleen Parikkalan kunnan osia.

• Historiallinen paikannimi. Alueen historiasta tai ympäristöstä voi löytyä nimi, joka kuntaliitoksessa voisi saada uuden tarkoitteen. Esimerkiksi kun Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistyivät vuonna 2009, yhteiseksi nimeksi otettiin Raasepori ‒ Raseborg, joka on sekä kylän että linnanraunion nimi ja alkuaan linnalääni. Näin voi toimia ainakin silloin, jos kaikki liitokseen osallistuvat kunnat ovat olleet tuon historiallisen alueen osia.

• Tunnettu kylännimi. Myös jonkin suureksi ja tunnetuksi kasvaneen kylän nimi voisi tulla koko uuden kunnan nimeksi. Näin kävi, kun Revonlahti ja Paavola yhtyivät ja kunnan nimeksi otettiin Ruukki, yhden Paavolan kylän nimi. Sittemmin Ruukki on liittynyt Siikajokeen.

• Keskeisen maantieteellisen kohteen nimi. Mahdollista on myös hyödyntää keskeisen maantieteellisen kohteen nimeä. Esimerkiksi kun harkittiin Keiteleen, Pielaveden, Tervon ja Vesannon kuntaliitosta vuonna 2015, nimeksi ehdotettiin Nilakkaa kuntien rajamailla sijaitsevan suuren järven mukaan.

Uudisnimet eli kokonaan uudet paikannimet ovat käyttökelpoisia vain harvoin, ja silloinkin niillä on oltava selvä yhteys alueeseen. Uudisnimeä luotaessa on otettava huomioon paikallinen nimitraditio. Käyttää voi muun muassa sanastoa, joka on tuttua muista alueen asutusnimistä. Esimerkiksi vaara sopii Itä-Suomeen ja nummi Lounais- ja Etelä-Suomeen. Toimiva esimerkki uudisnimestä on Pieksänmaa, jonka Pieksämäen maalaiskunta, Virtasalmi ja Jäppilä keksivät yhdistyessään vuonna 2004. Kunta liittyi Pieksämäkeen 2007, ja nimi jäi pois käytöstä.

Perinnäiset paikannimet eivät noudata kieli- ja kuntarajoja

Kunnannimeä suunniteltaessa on mietittävä, mikä olisi tarvittaessa sen vastine ruotsiksi tai suomeksi. Koska kunnannimet perustuvat yleensä käytössä oleviin perinnäisiin paikannimiin, eivät kunnan kielisuhteet suoraan määritä sitä, onko kunnalla nimi yhdellä vai useammalla kielellä. Kaksikielisellä kunnalla voi olla nimi vain yhdellä kielellä (esimerkiksi Korsnäs) ja vastaavasti yksikielisellä kunnalla voi olla virallinen nimi kahdella kielellä (esimerkiksi Lappeenranta ‒ Villmanstrand). Kunnannimi tai -nimet tulee valita sen mukaan, mitä perinnäisiä paikannimiä alueen erikielisten asukkaiden käyttöön on vakiintunut.

Perinnäistä paikannimeä ei tule kääntää kunnannimeä varten, jos tällaista käännösvastinetta ei ole ollut asukkaiden käytössä. Esimerkiksi nimeä Korsnäs ei voi kääntää suomeksi ”Ristiniemeksi”. Jos taas paikkakunnasta on ollut vakiintuneesti käytössä sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi, on kaksikielisen kunnan syytä käyttää virallisesti molempia (esimerkiksi Luoto ‒ Larsmo).

Erikieliset nimet on muutenkin huomioitava kunnan nimeä valittaessa. Pirkanmaalaisen yksikielisen kunnan nimeksi otettiin vuonna 2009 Sastamala historiallisen pitäjännimen pohjalta, vaikka saman nimen ruotsinkielinen vastine Sastmola oli jo käytössä Merikarvian kunnan ruotsinkielisenä nimenä. Sastmola tarkoittaa siis nykyään eri kuntaa kuin Sastamala, mistä voi seurata väärinkäsityksiä.

Vältä näitä nimeämismalleja

Kunnanniminä toimivat huonosti seuraavanlaiset nimet:

• Kuntaa laajempaan hallinnolliseen alueeseen viittaavat nimet. Sekaannusten estämiseksi kunnannimeksi ei tule ottaa maakuntien ja niiden osien nimeä (esimerkiksi Ylä-Savo ja Vakka-Suomi), tilastoinnissa käytössä olevan seutukunnan nimeä (Kehys-Kainuu, Koillismaa, Sisä-Savo, Tunturi-Lappi) tai 2000-luvun alussa keksityn aluekeskuksen nimeä (Kemi–Tornio, Rovaseutu). Esimerkiksi Paraisten, Nauvon, Korppoon, Houtskarin ja Iniön vuonna 2009 muodostama kunta luopui keinotekoisesta nimestä Länsi-Turunmaa (ruotsiksi Väståboland) vain kolme vuotta myöhemmin. Nimeksi otettiin vuonna 2012 Parainen (Pargas).

• Kuntaa laajempaan maantieteelliseen alueeseen viittaavat nimet. Esimerkiksi Kyyjärvi, Kannonkoski, Karstula ja Kivijärvi suunnittelivat vuonna 2020, että uuden kunnan nimeksi tulisi Suomenselkä. Suomenselkä on kuitenkin käytössä paljon kyseisiä kuntia laajemman maantieteellisen alueen nimenä. Yhdellä nimellä olisi tällöin liian monta viittauskohdetta, mistä aiheutuisi väistämättä sekaannusta. Monet kyseisiä kuntia laajemman alueen kunnat ja toimijat ovat jo omaksuneet Suomenselkä-nimen käyttöönsä erilaisissa yhteyksissä.

• Mekaaniset kirjainyhdistelmät. Tilapäiset, mekaanisesti muodostetut työnimet, kuten Rajupusu (kunnannimien Rantasalmi, Juva, Puumala ja Sulkava alkukirjaimista) tai Kuuma-seutu (nimestä Keski-Uusimaa), eivät sovi kunnannimiksi.

• Vieraskieliset ilmaukset tai satunnaiset yleiskielen sanat. Tällainen on esimerkiksi Kouvolan kaupungille nimeksi ehdotettu Porukka. Mekaanisten kirjainyhdistelmien tavoin satunnaiset sanat ja vieraskieliset ilmaukset ovat ympäristöstä ja historiasta irrallisia ja saattavat lisäksi olla merkitykseltään asiattomia.

• Sanaliitot eli erilleen kirjoitettavat kokonaisuudet. Uuden kunnan nimeksi ei suositeta sanaliittoja, kuten ehdolla olleet Perämeren kaupunki ja Keski-Uudenmaan kaupunki. Tarvittaessa kunta voi käyttää selittävää osaa kaupunki tai kunta (esimerkiksi Luodon kunta erotukseksi yleissanasta luoto), mutta virallisen nimen on käytettävyyden takia hyvä olla lyhyempi.

• Kaksoisnimet. Hankalia ovat niin ikään mekaanisesti muodostetut kaksoisnimet, kuten Mänttä-Vilppula, koska niiden oikeinkirjoitus ja taivutus tuottavat jatkuvasti vaikeuksia.

• Liian yleiset ilmaukset, jotka eivät perustu perinnäiseen paikannimeen. Liian yleinen kuvaileva ilmaus, kuten Mänttä-Vilppulalle ehdotettu Taidekaupunki tai Ahvenanmaalle suunnitteilla ollut Skärgården paikantavat kohteensa huonosti ja voivat aiheuttaa väärinymmärryksiä, koska ne ovat identtisiä yleissanan kanssa.

Tässä esitetyt ohjeet perustuvat suomen ja ruotsin kielen lautakuntien vuonna 2006 antamaan suosituksen yhdistyvien kuntien nimistä.