Kiinteistöjen nimet

Suomessa kunnan alue jakautuu kyliin. Kylät ovat alkuaan muodostuneet toistensa läheisyydessä sijaitsevista maatiloista. Kylien vanhimpia maatiloja on kutsuttu kantataloiksi tai taloiksi. Niistä on voitu lohkoa lohkotiloja tai ne on voitu jakaa halkomalla useiksi tiloiksi. Maanmittaustoimituksissa näitä kaikkia nimitetään kiinteistöiksi tai rekisteriyksiköiksi. Maanmittaustoimitusten yhteydessä tilalle annetaan virallinen nimi, joka rekisteröidään Maanmittauslaitoksen kiinteistörekisteriin. Nimen antaa tilan omistaja. Nimi kannattaa miettiä valmiiksi jo hyvissä ajoin ennen toimitusta.

Tilannimet ovat muiden paikannimien tavoin osa aineetonta kulttuuriperintöä ja kertovat alueen historiasta. Paikkakunnalla tunnettu asuinrakennuksen tai pihapiirin nimi, esimerkiksi kantatalon nimi, on hyvä säilyttää lohkomisissa ja omistajanvaihdoksissa viittaamassa samaan paikkaan. Uudelle, lohkotulle asuintilalle tarvitaan kuitenkin uusi nimi. Sen muodostamisessa on otettava huomioon muutamia seikkoja.

Mallia perinnäisistä tilannimistä

Maanmittauslaitoksen ohjeistuksen mukaan kiinteistön nimi on hyvä muodostaa yhdestä sanasta, joka voi olla yhdyssana. Hyvä tilannimi vastaa rakenteeltaan, merkitykseltään ja oikeinkirjoitukseltaan perinnäisiä kotimaisia talonnimiä.

Yksi perinteinen tapa nimetä kantatalosta lohkottuja tiloja on lisätä vanhaan nimeen jokin ikään tai sijaintiin viittaava määrite. Näin Heikkilästä lohkotulle tilalle voi antaa esimerkiksi nimen Uusi-Heikkilä, Mäki-Heikkilä, Ala-Heikkilä tai Ranta-Heikkilä.

Ideoita kokonaan uuteen nimeen voi saada läheisistä paikannimistä ja ympäröivästä luonnosta. Esimerkiksi viereisen kankaan nimi, kuten Kivikangas, voidaan antaa myös tilalle nimeksi. Samoin jos alueella kasvaa mäntyjä, voidaan tilan nimeksi valita Mäntylä tai muu Mänty-alkuinen nimi. Myös ilmansuuntia voi käyttää hyödyksi (Etelärinne, Koillisranta, Länsiniemi, Pohjoispää).

Mallia nimenantoon voi ottaa esimerkiksi paikkakunnan vanhoista la-loppuisista tilannimistä. Ne sisältävät usein asukkaan tai omistajan etu- tai sukunimen tai jonkin paikkaa kuvaavan sanan (aho, haka, kuusi): Ahola, Hakala, Mattila, Korhola, Kuusela, Notkola, Peltola.  Tilannimi voi loppua myös muunlaiseen johtimeen, kuten -(i)nen, –kko, –sto, –kka, –nne, -va: Lumpeinen, Koivikko, Lepistö, Pohjukka, Selänne, Humiseva.

Tilannimi voi olla myös yhdyssana. Alkuosa voi olla nominatiivissa eli perusmuodossa tai genetiivissä: Aaltoranta, Ahmovaara, Haapajoki, Jokiniitty, Päiväniemi; Haakanantalo, Kaapontupa, Vaaranselkä, Lamminlehto, Mäenpää. Sanoja ei voi kuitenkaan yhdistää missä tahansa järjestyksessä niin, että merkitys on luonnoton. Sopivia nimiä eivät olisi esimerkiksi ”Koivuaalto”, ”Lahtiuuni” tai ”Lampikettu”.

Yleiskielen sanojen lisäksi tilannimissä voi käyttää paikkakunnan murteelle ominaista sanastoa, esimerkiksi kärme, tetri ’teeri’, matikka ’made’, lammi, niittu, jos sana on tuttu alueella. Myös sijaintiin ja kokoon viittaavissa määritteissä on alueellista vaihtelua, esimerkiksi Ala- tai Ali-, Pieni- tai Vähä-. Lisäksi on mahdollista käyttää nimessä hyödyksi paikallisten eläinten ja kasvien nimityksiä sellaisenaan (Haaparousku, Kangasvuokko, Kurjenmiekka, Orava, Riekko, Suopursu).

Vieraan kielen mallin mukaisia, loukkaavia tai leikillisiä tilannimiä on syytä välttää. Asiallinen nimi kestää aikaa, sitä on helppo käyttää ja se hyväksytään helpommin paikallisen nimistön osaksi.

Kiinteistöjen nimien oikeinkirjoitus

Kuten muutkin paikannimet, myös tilannimet tulee kirjoittaa nykyisten oikeinkirjoitusohjeiden mukaisesti. Kaksi- ja monisanaiset nimet kirjoitetaan yhteen (Alinentalo, Mäntymäki, Vuorenrinteentorppa), ellei ole erityisiä syitä kirjoittaa nimen osia erilleen:

• Kun monisanaiseen nimeen (Mänty+mäki, Kataja+vaara) liitetään taipuva määrite (esimerkiksi Iso, Pieni, Vanha, Uusi), se erotetaan välilyönnillä: Uusi Mäntymäki, Pieni Katajavaara.
• Kun monisanaiseen nimeen liitetään taipumaton määrite (esimerkiksi Ala-, Ylä-, Keski-, Etelä-) käytetään yhdysmerkkiä eli yhdysviivaa: Ala-Mäntymäki, Etelä-Katajavaara. Poikkeuksena on taipumaton sana pikku, joka rinnastuu taipuvaan pieni-sanaan: Pikku Katajavaara.
• Yksisanaiseen nimeen määrite liitetään aina yhdysmerkillä: Iso-Annala, Vanha-Pappila, Ala-Koivikko, Pikku-Männistö, Metsä-Hiltunen. Tilannimessä käytetään yhdysmerkkiä, vaikka vastaava sukunimi kirjoitettaisiin toisin, esimerkiksi tilannimet Mäki-Mattila ja Ala-Hautala (sukuniminä myös Mäkimattila ja Alahautala).

Vanhoissa asiakirjoissa näkee nimien vanhentuneita kirjoitusasuja, kuten Wehmas, Wäänälä ja Nicupaavola. Nykyisin nämä tilannimet tulisi kirjoittaa Vehmas, Väänälä ja Niku-Paavola.

Apua kiinteistöjen nimien muodostamiseen voi pyytää Kotimaisten kielten keskuksesta.