Siirry sisältöön

Predikatiivi: ​sää on tuulinen tai tuulista, juhla oli menestys

Ohje lyhyesti

Lauseiden Keitto on kuumaa ja Annos on tosi iso adjektiivit kuumaa ja iso ovat eri sijamuodoissa. Tämä johtuu subjekteista keitto ja annos. Ainesanan keitto yhteydessä käytetään yleensä partitiivia (kuumaa) ja kokonaisuutta tarkoittavan annos-sanan kanssa nominatiivia eli perusmuotoa (tosi iso). Lauseenjäsenenä tällainen adjektiivi-ilmaus on nimeltään predikatiivi.

Predikatiivin muoto voi joskus riippua myös valitusta näkökulmasta:

Ruoho on taas aika pitkää. (esitetään, että jokainen osakin on pitkä)

Kissa viihtyy pihalla, jos ruoho on pitkä. (esitetään kokonaisuutena)

Predikatiivina voi olla myös substantiivi-ilmaus, joka kertoo esimerkiksi, mihin luokkaan tai ryhmään (maailman nopein eläin) subjektin tarkoittama asia (muuttohaukka) kuuluu:

Muuttohaukka on maailman nopein eläin. (luonnehditaan kokonaisuutena)

Elämä on parasta huumetta. (luonnehditaan lajina, osana kokonaisuudesta)

Ohjeen osat ovat seuraavat:

Koko ohje

Ruoka oli hyvää, ateria oli niukka

Olla-verbin sisältävissä luonnehtivissa lauseissa, kuten ateria oli niukka tai ruoka on hyvää, subjektin tyyppi (ateria, ruoka) vaikuttaa siihen, missä muodossa adjektiivipredikatiivi on (niukka, hyvää).

 Jos subjekti tarkoittaa ainetta, abstraktia asiaa tai toimintaa, jonka voi ajatella jakautuvan pienempiin osiin, on predikatiivin tavallinen sijamuoto partitiivi:

Ruoka oli hyvää.

Keitto on liian tulista minun makuuni.

Elämä on ihanaa.

Pyöräily on rentouttavaa.

Mikä lomalla oli parasta?

Lauseessa Ruoka oli hyvää siis tavallaan ilmaistaan, että ruoan jokainen – mikä tahansa – osakin oli hyvää. Muita vastaavia sanoja ovat mm. keitto, puuro, vesi, maali ja ruoho sekä elämä, musiikki, toiminta, pyöräily ja pelaaminen.

Sen sijaan kun lauseen subjekti tarkoittaa yksilöä tai muuta jakamatonta kokonaisuutta (kuten lapsi, polkupyörä, elämys), on predikatiivi yleensä perusmuodossa eli nominatiivissa:

Lapsi on pieni.

Hänen polkupyöränsä on uusi.

Elämys oli voimakas.

Mikä lomamuistosi on paras?

Tällainen lause ilmaisee siis, että lapsi on kokonaisuutena pieni ja polkupyörä on kokonaisuutena uusi (kyseessä ei siis voi olla mikä tahansa kokonaisuuden osa kuten partitiivin tapauksessa edellä). Muita vastaavia kokonaisuutta tarkoittavia sanoja ovat mm. opettaja, talo, koti, tasapeli, mielikuva.

Seuraavassa on lisää esimerkkejä tästä muotovaihtelusta:

Subjektina ainesana, abstrakti asia, jaettavissa osiin → predikatiivi partitiivissa

Sekoita, kunnes taikina on sileää ja kiiltävää.

Bachin musiikki on kaunista.

Lääkärinkoulutus on laadukasta.

Pitäisikö kaiken toiminnan päiväkodissa olla ohjattua?

Subjektina kokonaisuutta tarkoittava sana, ei jaettavissa osiin → predikatiivi nominatiivissa

Talo on korkea.

HJK:lle tasapeli oli karvas.

Keskitymme siihen, että mielikuva yrityksestä olisi nykyistä parempi.

Pakkauksen ulkonäkö on tärkeämpi kuin todellinen sisältö.

Säätila on otollinen sinilevälle.

Muotovalinta voi kuitenkin joskus olla myös näkökulmakysymys. Esimerkiksi tietyntyyppiset sanat on mahdollista esittää joko ainetta tai abstraktia asiaa tarkoittavina tai yksittäistä annosta tai lajia tarkoittavina: 

Esitetään aineena, massana, osista muodostuvana → predikatiivi partitiivissa

Ohrarieska on parasta maidon kanssa.

Täällä espresso on vahvaa ja hyvää.

Ruoho on taas liian pitkää.

Sää on tuulista.

Säät ovat olleet lähes ihanteellisia katutöille.

Elämäni on rikasta.

Esitetään yksittäisenä annoksena tai muuna yhtenäisenä kokonaisuutena → predikatiivi nominatiivissa

Itäsuomalainen ohrarieska on pullea.

Uudella laitteella tehty espresso oli nautinnollinen.

Ruoho on taas liian pitkä.

Sää on tuulinen.

Säät ovat nyt otolliset sinilevien runsastumiselle.

En ole katkera, vaikka elämäni on ollut vaikea.

Juhla oli menestys, sali oli hyvä valinta

Kun predikatiivina on – adjektiivin sijaan – substantiivi-ilmaus, kuten lauseessa Räme on kuivahko suotyyppi, se tavallisesti kertoo, mihin luokkaan tai ryhmään (kuivahko suotyyppi) subjektin tarkoittama asia (räme) kuuluu. Se voi myös esittää kuvailevan tai luokittavan arvion (Seitsemän veljestä on klassikko).

Räme on kuivahko suotyyppi.

Koivisto oli presidentti kaksi kautta vuosina 1982–1994.

Itsevaltias Ludvig XIV oli alamaisten silmissä haavoittumaton Aurinkokuningas.

Mikä on paras pikaruokaketju?

Näytelmä oli jymymenestys.

Predikatiivin sijamuodolla voi substantiivinkin tapauksessa osoittaa, halutaanko lauseen subjekti (kuten elämä) tulkita yhtenäisenä kokonaisuutena (nominatiivi: on matka) vai aineena tai osana muusta kokonaisuudesta (partitiivi: on huumetta).

Luokittaa, luonnehtii kokonaisuutena → predikatiivi nominatiivissa

Elämä on matka.

Ohrarieska on paras leipä(laji).

Sose on näppärä vauvanruoka.

Pyöräily on erinomainen kuntoilumuoto.

Musiikki oli minulle äänimaailma, joka sisälsi sekä luonnon että ihmisten synnyttämiä ääniä.

Luonnehtii lajina, osana kokonaisuudesta → predikatiivi partitiivissa

Elämä on parasta huumetta.

Ohrarieska on hyvää leipää.

Tilaisuuden musiikki oli tanssittavaa bilerockia.

Ystäväni oli minulle parasta lääkettä.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Predikatiivi: elämä on ihanaa, lapset ovat iloisia (yleiskatsaus sijamuodon valintaan)

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta