Taivutustyyppejä: vihkon ja vihon, viipeen ja viiveen, rukiin

Ohje lyhyesti

Tavallisesti sanat, joissa on sanan loppupuolella -hk-, kuten suihku ja sähkö, taipuvat -hk:llisina: suihkun, sähkössä. Muutamassa sanassa on vaihtelua h–hk, esim. nahka, nahan ~ nahkan.

Sanalla ruoka on yleiskielessäkin kahtalainen taivutus: ruoan ~ ruuan.

Perusmuodoiltaan samannäköiset sanat ruis ja hauis taipuvat eri tavoin: rukiin, hauiksen.

Sanat ryväs ja rypäs ovat taivutuksiltaan sekoittuneet niin, että yleiskielessäkin taivutusmuotoja voi käyttää sekaisin: rypään ~ ryppään. Myös sanalla viive on yleiskielessä kahtalainen taivutus: viipeen ~ viiveen.

Koko ohje

• Sanojen suihku ja rahka kaltaiset sanat, joiden viimeisellä tavurajalla on -hk-, taipuvat pääosin hk:llisina:

suihku, suihkun
makeahko, makeahkon
pihka, pihkan

pahka, pahkan
rahka, rahkan
tuhka, tuhkat

Sanoissa pihka, pahka, rahka ja tuhka sekoittuisi k:ton muoto toisen sanan taivutusmuotoon (pihan, rahan, pahan, tuhat).

Muutamalla sanalla on kuitenkin yleiskielessä lisäksi k:ton taivutusmuoto:

nahka, nahan, nahat ~ nahkan, nahkat

vihko, vihon, vihot ~ vihkon, vihkot

uhka, uhan, uhat ~ uhkan, uhkat

Sanoissa nahka, vihko ja uhka on siis myös ns. astevaihtelua (k-äänteellä ei ole vastinetta taivutusmuodossa: nahka, nahan (vrt. lika, lian).

• Sana viive on muodostettu verbistä viipyä vastaavasti kuin taive on muodostettu verbistä taipua. Tämän mukainen taivutus on viive, viipeen, viivettä, viipeellä kuten taive, taipeen, taivetta, taipeella. Muita näin taipuvia sanoja ovat mm. turve ja tarve. Kuitenkin viive-sanalla on toinenkin mahdollinen taivutustapa.

Viive on nimittäin sekoittunut myös samanhahmoiseen mutta toisella tavalla taipuvaan sanaan, kuten toive, joka taipuu muodoissa toive, toiveen, toivetta, toiveella. Samaan tapaan taivutetaan siis myös sanaa viive: viiveen, viiveellä. Molemmat taivutustavat ovat yleiskielisiä:

viive, viipeen ~ viiveen, viivettä, viipeellä ~ viiveellä

Suomen kielen lautakunta hyväksyi viive-sanalle yleiskielessä kahtalaisen taivutuksen 1993 (ks. Lisätietoa muualla).

• Sana ryväs kuuluu alun perin samaan taivutustyyppiin kuin mm. seiväs (seipään, seivästä), ja samaa merkitsevä rypäs taas kuuluu samaan taivutustyyppiin kuin lipas (lippaan, lipasta). Molemmat vaihtoehdot ovat yleiskielen mukaisia:

ryväs, rypään, ryvästä, rypäiden
(vrt. seiväs)

rypäs, ryppään, rypästä, ryppäiden
(vrt. lipas)

Taivutusten keskinäinen sekoittuminen on tavallista ja yleiskielessäkin mahdollista (ks. myös ohjetta sanojen askel ja askele taivuttamisesta kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).

Huom. Sanaa ryväs, samoin kuin monia -ys-, -us-, -is-, -as-loppuisia sanoja, näkee satunnaisesti taivutettavan myös asussa ”ryväksen”, ”nauriksen” jne. Tämä ei ole yleiskielen mukaista.

• -uis-loppuiset sanat ruis ja hauis kuuluvat eri taivutustyyppeihin. Sana ruis taipuu niin kuin nauris ja hauis taipuu niin kuin varis:

ruis, rukiin, ruista, rukiiseen, rukiit, rukiiden, rukiita, rukiisiin
(vrt. nauris)

hauis, hauiksen, hauista, hauikseen, hauikset, hauiksien ~ hauisten, hauiksia, hauiksiin
(vrt. varis)

• Sanojen ruoka ja vuoka taivutusmuotoja ovat ruoan ja vuoan. Ruoka-sanan taivutuksessa on yleiskielessä kuitenkin mahdollinen myös ääntämykseen perustuva kirjoitusasu ruuan:

ruoka, ruoan ~ ruuan, ruoat ~ ruuat, ruoaksi ~ ruuaksi

vuoka, vuoan, vuokaa, vuoat, vuoaksi

• Muutamien sanojen taivutusmuodoissa on peräkkäin kaksi samaa vokaalia, jotka kuuluvat eri tavuihin. Ne erotetaan kirjoitettaessa toisistaan heittomerkillä:

ikä, i’issä, i’istä (ikä-sanan monikkomuotoja)

koko, ko’oissa, ko’oista (koko-sanan monikkomuotoja)

reikä, rei’issä, rei’istä (reikä-sanan monikkomuotoja); vrt. myös rei'ittää, rei’itän

vaaka, vaa’an