Tavallisesti sanat, joissa on sanan loppupuolella -hk-, kuten suihku ja sähkö, taipuvat -hk:llisina: suihkun, sähkössä. Muutamassa sanassa on vaihtelua h–hk, esim. nahka, nahan ~ nahkan.
Sanalla ruoka on yleiskielessäkin kahtalainen taivutus: ruoan ~ ruuan.
Perusmuodoiltaan samannäköiset sanat ruis ja hauis taipuvat eri tavoin: rukiin, hauiksen.
Sanat ryväs ja rypäs ovat taivutuksiltaan sekoittuneet niin, että yleiskielessäkin taivutusmuotoja voi käyttää sekaisin: rypään ~ ryppään. Myös sanalla viive on yleiskielessä kahtalainen taivutus: viipeen ~ viiveen.
• Sanojen suihku ja rahka kaltaiset sanat, joiden viimeisellä tavurajalla on -hk-, taipuvat pääosin hk:llisina:
suihku, suihkun
makeahko, makeahkon
pihka, pihkan
pahka, pahkan
rahka, rahkan
tuhka, tuhkat
Sanoissa pihka, pahka, rahka ja tuhka sekoittuisi k:ton muoto toisen sanan taivutusmuotoon (pihan, rahan, pahan, tuhat).
Muutamalla sanalla on kuitenkin yleiskielessä lisäksi k:ton taivutusmuoto:
nahka: nahan, nahat ~ nahkan, nahkat
vihko: vihon, vihot ~ vihkon, vihkot
uhka: uhan, uhat ~ uhkan, uhkat
Sanoissa nahka, tuhka ja uhka on siis myös ns. astevaihtelua (k-äänteellä ei ole vastinetta taivutusmuodossa: nahka, nahan (vrt. lika, lian).
• Sana
viive on muodostettu verbistä
viipyä vastaavasti kuin
taive on muodostettu verbistä
taipua. Tämän mukainen taivutus on
viive,
viipeen, viivettä, viipeellä kuten
taive,
taipeen, taivetta, taipeella. Muita näin taipuvia sanoja ovat mm.
turve ja
tarve. Kuitenkin
viive-sanalla on toinenkin mahdollinen taivutustapa.
Viive on nimittäin sekoittunut myös samanhahmoiseen mutta toisella tavalla taipuvaan sanaan, kuten
toive, joka taipuu muodoissa
toive, toiveen, toivetta, toiveella. Samaan tapaan taivutetaan siis myös sanaa viive: viiveen, viiveellä. Molemmat taivutustavat ovat yleiskielisiä:
viive: viipeen ~ viiveen, viivettä, viipeellä ~ viiveellä
Suomen kielen lautakunta hyväksyi
viive-sanalle yleiskielessä kahtalaisen taivutuksen 1993 (ks. Lisätietoa muualla).
• Sana ryväs kuuluu alun perin samaan taivutustyyppiin kuin mm. seiväs (seipään, seivästä), ja samaa merkitsevä rypäs taas kuuluu samaan taivutustyyppiin kuin lipas (lippaan, lipasta). Molemmat vaihtoehdot ovat yleiskielen mukaisia:
ryväs: rypään, ryvästä, rypäiden
(vrt. seiväs)rypäs: ryppään, rypästä, ryppäiden
(vrt. lipas)
Taivutusten keskinäinen sekoittuminen on tavallista ja yleiskielessäkin mahdollista (ks. myös ohjetta sanojen askel ja askele taivuttamisesta kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).
Huom. Sanaa ryväs, samoin kuin monia -ys-, -us-, -is-, -as-loppuisia sanoja, näkee satunnaisesti taivutettavan myös asussa ”ryväksen”, ”nauriksen” jne. Tämä ei ole yleiskielen mukaista.
• -uis-loppuiset sanat ruis ja hauis kuuluvat eri taivutustyyppeihin. Sana ruis taipuu niin kuin nauris ja hauis taipuu niin kuin varis:
ruis: rukiin, ruista, rukiiseen, rukiit, rukiiden, rukiita, rukiisiin
(vrt. nauris)hauis: hauiksen, hauista, hauikseen, hauikset, hauiksien ~ hauisten, hauiksia, hauiksiin
(vrt. varis)
• Sanojen ruoka ja vuoka taivutusmuotoja ovat ruoan ja vuoan. Ruoka-sanan taivutuksessa on yleiskielessä kuitenkin mahdollinen myös ääntämykseen perustuva kirjoitusasu ruuan:
ruoka: ruoan ~ ruuan, ruoat ~ ruuat, ruoaksi ~ ruuaksi
vuoka: vuoan, vuokaa, vuoat, vuoaksi
• Muutamien sanojen taivutusmuodoissa on peräkkäin kaksi samaa vokaalia, jotka kuuluvat eri tavuihin. Ne erotetaan kirjoitettaessa toisistaan heittomerkillä:
ikä, i'istä
koko, ko'oista
reikä, rei'issä (myös rei'ittää)
vaaka, vaa'an