Suurella osalla -ea/-eä-loppuisista sanoista, kuten makea ja tärkeä, on yleiskielessä kaksi vaihtoehtoista muotoa yksikön partitiivissa (joka vastaa kysymykseen mitä, millaista?):
makea, makeaa ~ makeata
tärkeä, tärkeää ~ tärkeätä
Tyyppi makeaa ja tärkeää on asiateksteissä paljon tavallisempi muoto.
Sen sijaan muilla kahteen eri vokaaliin loppuvilla sanoilla on yleiskielessä vain yksi muoto:
radio, radiota
museo, museota
• Adjektiiveilla, joiden lopussa on -ea/-eä, on kaksi mahdollista yksikön partitiivimuotoa: -a/-ä-päätteinen tärkeää ja -ta/-tä-päätteinen tärkeätä. Näistä -a/-ä-päätteen sisältävä tärkeää on yleiskielisissä teksteissä selvästi tavallisempi kuin -ta/-tä-päätteinen tärkeätä. Vastaavat kaksi muotoa on myös sanalla ainoa.
vaikea vaikeaa ~ vaikeata makea makeaa ~ makeata oikea oikeaa ~ oikeata tärkeä tärkeää ~ tärkeätä ainoa ainoaa ~ ainoata
Puhekielessä tavallisia ovat tärkeetä-, vaikeeta-tyyppiset muodot.
Myös -ea-loppuisilla substantiiveilla hopea, häpeä ja lipeä on periaatteessa vastaavaa päätevaihtelua: hopeaa ~ hopeata, häpeää ~ häpeätä, lipeää ~ lipeätä. Käytännössä lyhyempi vaihtoehto (hopeaa) on asiateksteissä selvästi tavallisempi.
-ea-loppuisissa vierassanoissa, kuten idea, apnea, attasea, heprea, komitea, ei yleiskielessä kuitenkaan ole tässä vaihtelua: ideaa, attaseaa.
• Myöskään -ia- ja -ua-loppuisissa sanoissa ei yleiskielessä ole vaihtelua:
astia, astiaa
terapia, terapiaa
saippua, saippuaa
chihuahua, chihuahuaa
Murteissa tavallisia ovat myös -ta-päätteelliset muodot: astiata, saippuata. Vastaavia on monissa muissakin kuin -ea-, -ia-loppuisissa sanoissa, esim. ihanata, makkarata.
• Sanoilla, joiden lopussa on -io/-iö (esim. ansio, hirviö) tai -eo (esim. museo), on yleiskielessä vain -ta/-tä-päätteinen yksikön partitiivimuoto:
autio, autiota
lukio, lukiota
radio, radiota
hymiö, hymiötä
video, videota
aggressio, aggressiota
animaatio, animaatiota
Eräistä -io/-iö-loppuisista sanoista näkee jonkin verran käytettävän myös lyhempää muotoa: hymiöä, lukioa, radioa, videoa. Tämä lyhempi muototyyppi esitettiin Nykysuomen sanakirjassa (1951–1961) mahdollisena yleiskielisenäkin vaihtoehtona, tosin sulkeisiin merkittynä.