Eräillä sanatyypeillä on kaksi erilaista monikon genetiivimuotoa. Näitä sanatyyppejä ovat tietyt -i-loppuiset kaksitavuiset sanat, kuten suuri ja kieli, sellaiset konsonanttiin päättyvät sanatyypit kuin sävel, soitin, puhelin sekä -nen-loppuiset sanat, kuten varpunen:
suuri: suurten ~ suurien
sävel: sävelten ~ sävelien
soitin: soitinten ~ soittimien
puhelin: puhelinten ~ puhelimien
varpunen: varpusten ~ varpusien
Periaatteessa vaihtoehdot ovat yleiskielessä keskenään samanarvoisia (”yhtä oikein”).
Muutamilla kaksitavuisilla -i-loppuisilla sanoilla sekä eräillä konsonanttiloppuisilla sanatyypeillä on monikon genetiivissä kaksi vaihtoehtoista muotoa. Käytännössä tällaisia sanoja on kahdenlaisia, kummassakin ryhmässä on taivutusmuodossa e ennen taivutuspäätettä:
Monikon genetiivimuodot ovat yleiskielessä samanveroiset (usein toista muotoa kuitenkin käytetään enemmän kuin toista):
i-loppuiset sanat
Monikon genetiivi (monien x:ien) suuri suurten ~ suurien pieni pienten ~ pienien kieli kielten ~ kielien lapsi lasten ~ lapsien kuusi ’puu’ kuusten ~ kuusien
(Huom. lukusanaa tarkoittava kuusi taipuu kuten vesi: kuusien, vesien.)
Konsonanttiloppuiset sanat
Monikon genetiivi (monien x:ien) sävel sävelten ~ sävelien rikos rikosten ~ rikoksien jäsen jäsenten ~ jäsenien avain avainten ~ avaimien soitin soitinten ~ soittimien palvelin palvelinten ~ palvelimien varpunen varpusten ~ varpusien
Sellaisista sanoista kuin käsi, susi, vesi käytetään yleiskielessä lähinnä -en-loppuista monikon genetiivimuotoa käsien, susien vesien. Muodot kätten, sutten ja vetten ovat tyyliltään runollisia. (Vastaavasti runollisia ovat myös sanojen enkeli ja jumala monikon genetiivimuodot enkelten ja jumalten.)
Vaihtoehtoa suurten, jäsenten, varpusten kutsutaan kieliopissa konsonanttivartalon sisältäväksi muodoksi, koska taivutuspäätteen -ten edellä oleva sananosa (taivutusvartalo) loppuu konsonanttiin (suur-, jäsen-, varpus-). Sama vartalo esiintyy näillä sanoilla myös yksikön partitiivimuodossa:
Monikon genetiivi: suur+ten, varpus+ten
Yksikön partitiivi: suur+ta, varpus+ta
Vaihtoehto suurien, varpusien, avaimien puolestaan perustuu vokaalivartaloon, jonka lopussa ennen taivutuspäätettä on vokaali:
Yksikön genetiivi: suure+n, varpuse+n, avaime+n
Monikon genetiivi: suuri+en, varpusi+en, avaimi+en (i on tässä monikon tunnus)