Eräillä sanatyypeillä on kaksi erilaista monikon genetiivimuotoa. Näitä sanatyyppejä ovat tietyt -i-loppuiset kaksitavuiset sanat, kuten suuri ja kieli, sellaiset konsonanttiin päättyvät sanat kuin sävel, soitin, puhelin sekä -nen-loppuiset sanat, kuten nainen:
suuri: suurten ~ suurien
sävel: sävelten ~ sävelien
soitin: soitinten ~ soittimien
puhelin: puhelinten ~ puhelimien
nainen: naisten ~ naisien
Periaatteessa vaihtoehdot ovat yleiskielessä keskenään samanarvoisia (”yhtä oikein”).
Muutamilla kaksitavuisilla -i-loppuisilla sanoilla sekä eräillä konsonanttiloppuisilla sanatyypeillä on monikon genetiivissä kaksi vaihtoehtoista muotoa. Käytännössä tällaisia sanoja on kahdenlaisia, kummassakin ryhmässä on yksikön taivutusmuodossa e ennen taivutuspäätettä:
• vanhoja -i-loppuisia sanoja (esim. pieni, suuri, saari):
pienen, suuressa saaressa
• sanoja, joiden yksikön perusmuodon lopussa on konsonantti -l, -n, -r, -s
(esim. sävel, avain, pakastin, nainen, varpunen, tytär, rikos):sävelen, avaimen, naisen, varpusella, tyttärelle, rikoksesta
Monikon genetiivimuodoista toinen perustuu tuohon mainittuun vokaaliloppuiseen sananosaan:
pienien, sävelien, naisien, rikoksien
Toinen monikon muoto taas perustuu konsonanttiloppuiseen sananosaan (sama osa näkyy myös muodossa pien-tä, sävel-tä, nais-ta, rikos-ta):
pienten, sävelten, naisten, rikosten
Monikon genetiivimuodot pienien ja pienten jne. ovat yleiskielessä keskenään samanveroiset; usein toista muotoa kuitenkin käytetään enemmän kuin toista.
Monikon genetiivi (monien x:ien) suuri suurten ~ suurien pieni pienten ~ pienien kieli kielten ~ kielien lapsi lasten ~ lapsien kuusi ’puu’ kuusten ~ kuusien
Huom. lukusanaa tarkoittava kuusi taipuu kuten vesi: kuusien, vesien. (Ohjeessa Taivutustyyppejä: i-loppuiset sanat esitellään eri taivutustyyppeihin kuuluvia i-loppuisia sanoja.)
Monikon genetiivi (monien x:ien) sävel sävelten ~ sävelien rikos rikosten ~ rikoksien jäsen jäsenten ~ jäsenien avain avainten ~ avaimien soitin soitinten ~ soittimien palvelin palvelinten ~ palvelimien nainen naisten ~ naisien varpunen varpusten ~ varpusien
Sellaisista sanoista kuin käsi, susi, vesi käytetään yleiskielessä lähinnä -en-loppuista monikon genetiivimuotoa käsien, susien, vesien. Muodot kätten, sutten ja vetten ovat tyyliltään runollisia. (Vastaavasti runollisia ovat myös sanojen enkeli ja jumala monikon genetiivimuodot enkelten ja jumalten.)
Vaihtoehtoa suurten, jäsenten, varpusten kutsutaan kieliopissa konsonanttivartalon sisältäväksi muodoksi, koska taivutuspäätteen -ten edellä oleva sananosa (taivutusvartalo) loppuu konsonanttiin (suur-, jäsen-, varpus-). Sama vartalo esiintyy näillä sanoilla myös yksikön partitiivimuodossa:
Monikon genetiivi: suur+ten, varpus+ten
Yksikön partitiivi: suur+ta, varpus+ta
Vaihtoehto suurien, varpusien, avaimien puolestaan perustuu vokaalivartaloon, jonka lopussa ennen taivutuspäätettä on vokaali:
Yksikön genetiivi: suure+n, varpuse+n, avaime+n
Monikon genetiivi: suuri+en, varpusi+en, avaimi+en (i on tässä monikon tunnus)