Eräillä kaksitavuisilla sanatyypeillä, esimerkiksi suuri, sävel sekä -nen-loppuisilla sanoilla kuten varpunen, on kaksi erilaista monikon genetiivimuotoa:
suurten ~ suurien
sävelten ~ sävelien
varpusten ~ varpusien
Molemmat ovat yleiskielen mukaisia.
Muutamilla kaksitavuisilla sekä -nen-loppuisilla sanatyypeillä on monikon genetiivissä kaksi vaihtoehtoa. Käytännössä tällaisia sanoja on kahdenlaisia, kummassakin ryhmässä on taivutusmuodossa e ennen taivutuspäätettä:
Monikon genetiivimuodot ovat yleiskielessä samanveroiset:
Konsonanttiloppuiset sanat
Monikon genetiivi (monien x:ien) sävel sävelten ~ sävelien rikos rikosten ~ rikoksien jäsen jäsenten ~ jäsenien avain avainten ~ avaimien varpunen varpusten ~ varpusien
i-loppuiset sanat
Monikon genetiivi (monien x:ien) suuri suurten ~ suurien pieni pienten ~ pienien kieli kielten ~ kielien lapsi lasten ~ lapsien kuusi 'puu' kuusten ~ kuusien
Lukusanaa tarkoittava kuusi taipuu kuten vesi: kuusien, vesien.
Sellaisista sanoista kuin käsi, susi, vesi käytetään yleiskielessä lähinnä -en-loppuista monikon genetiivimuotoa käsien, susien vesien. Muodot kätten, sutten ja vetten ovat tyyliltään runollisia. (Vastaavasti runollisia ovat myös sanojen enkeli ja jumala monikon genetiivimuodot enkelten ja jumalten.)