Siirry sisältöön

Taivutustyyppejä: sävelien ja sävelten, naisien ja naisten

Ohje lyhyesti

Eräillä sanatyypeillä on kaksi erilaista monikon genetiivimuotoa. Näitä sanatyyppejä ovat tietyt -i-loppuiset kaksitavuiset sanat, kuten suuri ja kieli, sellaiset konsonanttiin päättyvät sanat kuin sävel, soitin, puhelin sekä -nen-loppuiset sanat, kuten nainen:

suuri, suurten ~ suurien
sävel, sävelten ~ sävelien

soitin, soitinten ~ soittimien
puhelin, puhelinten ~ puhelimien

nainen, naisten ~ naisien

Periaatteessa vaihtoehdot ovat yleiskielessä keskenään samanarvoisia (”yhtä oikein”).

Ilmaustyypeistä kätten, enkelten sekä termeistä konsonanttivartalo ja vokaalivartalo:

Koko ohje

Muutamilla kaksitavuisilla -i-loppuisilla sanoilla sekä eräillä konsonanttiloppuisilla sanatyypeillä on monikon genetiivissä kaksi vaihtoehtoista muotoa. Käytännössä tällaisia sanoja on kahdenlaisia, kummankin ryhmän yksikön taivutusmuodossa on e ennen taivutuspäätettä:

Vanhoja -i-loppuisia sanoja (esim. pieni, suuri, saari):

pienen, suuressa saaressa

Sanoja, joiden yksikön perusmuodon lopussa on konsonantti -l, -n, -r, -s (esim. sävel, avain, pakastin, nainen, varpunen, tytär, rikos):

sävelen, avaimen, naisen
varpusella, tyttärelle, rikoksesta

Monikon genetiivimuodoista toinen perustuu tuohon mainittuun vokaaliloppuiseen sananosaan:

pienien, suurien
sävelien, naisien, rikoksien

Toinen monikon muoto taas perustuu konsonanttiloppuiseen sananosaan (sama osa näkyy myös muodossa pien-tä, sävel-tä, nais-ta, rikos-ta):

pienten, suurten
sävelten, naisten, rikosten

Monikon genetiivimuodot pienien ja pienten jne. ovat yleiskielessä keskenään samanveroiset; usein toista muotoa kuitenkin käytetään enemmän kuin toista.

Taulukko: Eräiden i-loppuisten sanojen monikon genetiivimuodot

Monikon genetiivi (monien x:ien)
suurisuurten ~ suurien
pienipienten ~ pienien
kielikielten ~ kielien
lapsilasten ~ lapsien
kuusi ’puu’kuusten ~ kuusien

Huom. lukusanaa tarkoittava kuusi taipuu kuten vesi: kuusien, vesien. (Ohjeessa Taivutustyyppejä: i-loppuiset sanat esitellään eri taivutustyyppeihin kuuluvia i-loppuisia sanoja.)

Taulukko: Eräiden konsonanttiloppuisten sanojen monikon genetiivimuodot

Monikon genetiivi (monien x:ien)
sävelsävelten ~ sävelien
rikosrikosten ~ rikoksien
jäsenjäsenten ~ jäsenien
avainavainten ~ avaimien
soitinsoitinten ~ soittimien
palvelinpalvelinten ~ palvelimien
nainennaisten ~ naisien
varpunenvarpusten ~ varpusien

Tiesitkö?

Kätten, enkelten

Sellaisista sanoista kuin käsi, susi, vesi käytetään yleiskielessä lähinnä -en-loppuista monikon genetiivimuotoa käsien, susien, vesien. Muodot kätten, sutten ja vetten ovat tyyliltään runollisia. (Vastaavasti runollisia ovat myös sanojen enkeli ja jumala monikon genetiivimuodot enkelten ja jumalten.)

Konsonantti- ja vokaalivartalot

Vaihtoehtoa suurten, jäsenten, varpusten kutsutaan kieliopissa konsonanttivartalon sisältäväksi muodoksi, koska taivutuspäätteen -ten edellä oleva sananosa (taivutusvartalo) loppuu konsonanttiin (suur-, jäsen-, varpus-). Sama vartalo esiintyy näillä sanoilla myös yksikön partitiivimuodossa:

  • Monikon genetiivi: suur+ten, varpus+ten

    Yksikön partitiivi: suur+ta, varpus+ta

Vaihtoehto suurien, varpusien, avaimien puolestaan perustuu vokaalivartaloon, jonka lopussa ennen taivutuspäätettä on vokaali:

  • Yksikön genetiivi: suure+n, varpuse+n, avaime+n

    Monikon genetiivi: suuri+en, varpusi+en, avaimi+en (i on tässä monikon tunnus)

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta