Esimerkiksi sanan rakkautta voi periaatteessa tavuttaa kahdella tavalla:
rak-ka-ut-ta
rak-kaut-ta
Katso myös ohjetta Tavutus sanan alussa: seas-sa vai se-as-sa? kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.
Sanan ensitavua pidemmällä voi
u-,
y-loppuiset kahden vokaalin kokonaisuudet hahmottaa joko eri tavuihin kuuluviksi vokaaliyhtymiksi tai samaan tavuun kuuluviksi diftongeiksi (ks. näistä termeistä ohjetta
Tavutus: yleisperiaatteet kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa):
ta-lo-us ~ ta-lous
no-pe-us ~ no-peus
pa-la-u-tus ~ pa-lau-tusrak-ka-ut-ta ~ rak-kaut-ta
hyök-kä-yk-sen ~ hyök-käyk-sen
vih-ki-y-ty-ä ~ vih-kiy-ty-ä
Käytännössä tavuraja on usein diftongiin loppuvan tavun jäljessä (no-peu-den) tai konsonanttiin loppuvan tavun tapauksessa edeltävien vokaalien välissä (rak-ka-ut-ta). Esimerkiksi laulunsanoituksissa käytetään rytmisyistä myös tavutusta
no-peut-ta,
rak-kaut- ta.