Pykälämerkkiä käytetään lähinnä merkittäessä numeroitua laki- ja säädöstekstin tai pöytäkirjan kohtaa. Pykälän voi merkitä seuraavilla tavoilla:
6. § (yleiskielessä)
6 § (lakikielessä)
kuudes pykälä (ei ”kuudes §”)
Yleiskielessä (esim. kokouspöytäkirjoissa) siis käytetään pykälien numeroinnissa pisteellisiä järjestyslukuja, kun taas lakikielen erilaisissa säädösteksteissä on vakiintunut käytäntö jättää järjestysluvun piste pois. Numeron ja pykälämerkin väliin tulee välilyönti.
Taivutuspääte liitetään pykälämerkkiin kaksoispisteen avulla. Kun on kyse useammasta kuin yhdestä pykälästä, osoitetaan se lisäämällä päätteeseen monikon tunnus i. Alla olevissa esimerkeissä lukutapa on merkitty hakasulkeisiin.
3. § [kolmas pykälä] (lakikielessä 3 §)
§ 3 [pykälä kolme]
3. ja 4. §:ssä [kolmannessa ja neljännessä pykälässä]
§:issä 3 ja 4 [pykälissä kolme ja neljä]
3.–4. § ~ § 3–4 [kolmannesta neljänteen pykälään ~ pykälät kolmesta neljään] (ei ”§§ 3–4”)
3. §:ään ~ §:ään 3 [kolmanteen pykälään ~ pykälään kolme]
Tiedotteessa tms. lakipykälään voi viitata yleiskielen suositusten mukaan, esim. 5. § 2. mom. 3. kohta.