Yleiskieli ja asiatyylit

Ohje lyhyesti

Tässä ohjeessa kerrotaan, mitä tarkoitetaan sanalla yleiskieli (eli kirjakieli) ja mitä muita kielimuotoja yleiskielen lisäksi suomeen sisältyy. Lisäksi tarkastellaan sitä, millaisia asiatyylejä erilaisissa asiateksteissä esiintyy.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Yleiskieli
• Suomen kielen monet muodot
• Asiatyylit
  

Koko ohje

Yleiskieli

Yleiskieli tarkoittaa kielimuotoa, jota käytetään varsinkin julkisessa viestinnässä esimerkiksi uutisissa, tieto- ja oppikirjoissa, asiakirjoissa, käyttöohjeissa ja tiedotteissa mutta yleensä myös kaunokirjallisuudessa. Yleiskieltä kuulee myös puhuttuna etenkin television ja radion uutisissa, ajankohtaisohjelmissa ja kuulutuksissa. (Sanaa kirjakieli – ja jossain määrin myös sanaa standardikieli – käytetään joskus samassa merkityksessä kuin sanaa yleiskieli.)

Koska yleiskielen tulisi olla yleinen ja yhteinen käyttöväline, on sen ymmärrettävyyden säilyttämiseksi ja toimivuuden edistämiseksi laadittu käyttösääntöjä. Nämä säännöt koskevat niin oikeinkirjoitusta (kuten ison ja pienen alkukirjaimen valintaa, sanojen yhteen ja erilleen kirjoittamista sekä lyhenteiden merkintätapoja) kuin kieliopin piirteitä (kuten verbien yksikkö- ja monikkomuodon valintaa, lauseenvastikkeiden käyttöä ja joka- ja mikä-pronominien valintaa). Lisäksi on olemassa jonkin verran tyylinormeja, jotka koskevat esimerkiksi joidenkin sanojen ja ilmausten käyttömahdollisuuksia varsinkin asiateksteissä.

Suomen kielen monet muodot

Yleiskieli on vain yksi suomen kielen esiintymismuodoista eli kielimuodoista. Yleiskielen lisäksi on monia muitakin kirjoitettuja ja puhuttuja suomen kielen muotoja. Saman kielen eri kielimuodot edustavat tunnistettavasti samaa kieltä, mutta ne myös eroavat toisistaan. 

Esimerkiksi pääkaupunkiseudun ja Pohjois-Savon nuorten arkiset juttelukielet poikkeavat selvästi toisistaan. Lisäksi ne poikkeavat huomattavasti myös puhutusta suomen yleiskielestä rakenne- ja tyylipiirteiltään sekä sanastoltaan, vaikka ne kaikki edustavatkin puhuttua suomea. Yhtä lailla sosiaaliseen mediaan kirjoitettujen ”puhekielisten” päivitysten kieli eroaa oikeinkirjoitukseltaan, kieliopiltaan ja sanastoltaan suunnitellusta kirjoitetusta asiatyylisestä kielestä, vaikka molemmat kielimuodot edustavat kirjoitettua suomea.

Eri kielimuodot ovat tarpeellisia ja tärkeitä omissa käyttöyhteyksissään, mutta ne myös vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi koska puhekielisyyksiä ja muita keskustelun piirteitä sisältävää kirjoitettua kieltä on nykyisin julkisesti näkyvillä aina vain enemmän paitsi sosiaalisessa mediassa myös esimerkiksi uutisteksteissä haastateltavien sitaateissa, näitä piirteitä solahtelee herkästi ja väistämättä muuallekin kaikenlaiseen kirjoitettuun kieleen. Kielimuotojen ja tyylien rajat hämärtyvät entisestään.

Asiatyylit

Tyyli tarkoittaa laajasti ymmärrettynä esittämisen tapaa, mutta eri aikakausina ja eri aloilla – kuten muodissa, mäkihypyssä, kuvataiteissa, kaunokirjallisuudessa ja kielenkäytössä – tyylin käsitteellä on omat erityissisältönsä. Kielestä puhuttaessa tyyliluonnehdintoja ovat esimerkiksi juhlallinen tyyli, arkinen tyyli ja neutraali asiatyyli. Osin tyyli ja kielimuoto käsitteinä limittyvät. Silti voidaan puhua esimerkiksi yleiskielellä kirjoitettujen tekstien eri tyyleistä: on tiukan asiatyylisiä tekstejä, kaunokirjallista ajatuksenvirtaa ja paljon niiden välimuotoja.

Myöskään eri tyylien välille ei voi vetää tarkkoja rajoja. Asiatyylejäkin on monenlaisia: on esimerkiksi virallisia hallinnon tekstejä, neutraalia asiatyyliä edustavia uutistekstejä ja rennompaa asiatyyliä edustavia kolumneja. Neutraalia asiatyyliä edustaville teksteille on yhteistä esimerkiksi se, että

• ne ovat yleiskielen suositusten mukaista kieltä
• niissä kirjoittajan oma persoonallinen tyyli ei yleensä tule esille, sanasto on neutraalia, kielellä ei varsinaisesti leikitellä (lukijan huomio kiinnittyy siis asiaan, ei tyyliin)
• ne ovat usein julkisessa käytössä.

Tällaisia asiatekstejä ovat esimerkiksi television ja radion uutiset, sanomalehtien asiauutiset, yleisölle tarkoitetut tiedotteet ja julkiset asiakirjat, organisaatioiden verkkosivut, tieteelliset tutkielmat ja opinnäytteet, tietokirjat, oppikirjat sekä erilaiset käyttöohjeet ja säännöt. On tarkoituksenmukaista, että kieliyhteisöllä on yhteinen käsitys siitä, millaista on neutraali asiatyyli. Sitä käytettäessä lukija tai kuulija voi keskittyä sisältöön eikä joudu suotta kiinnittämään huomiota poikkeaviin muotoseikkoihin.

Tyyliltään hieman rennompia asiatekstejä ovat puolestaan esimerkiksi kolumnit ja urheilu-uutiset. Myös uutisia kommentoivat yleisöpuheenvuorot voivat olla asiatekstejä, vaikka edustaisivatkin rennompaa juttelutyyliä. Virallisempia asiatekstejä taas ovat esimerkiksi hallinnon asiakirjat.

Erityyppiset asiatekstit vaikuttavat toisiinsa. Seuraavassa karkeistetussa taulukossa kuvataan tyylivaikutteiden suuntia joissakin asiatekstien tyypeissä: 

Taulukko: Tyylivaikutteiden suuntia asiateksteissä

(Taulukossa → ja ← = vaikutteen suunta)

Taulukossa keskellä on asiateksti, joka edustaa yleiskielistä ja tyyliltään neutraalia eli ”huomaamatonta” asiatyyliä. Sen oikealla puolella ovat tyyliltään hieman rennommat asiatekstit, kuten kolumnit, kulttuurisivujen arvostelut, urheilu-uutiset sekä monenlaiset harrastelehtien jutut. Ne noudattavat pääosin yleiskielen suosituksia, mutta rentous ilmenee siinä, että kirjoittajan persoona tunteineen voi paikoin näkyä varsinkin sanastossa. 

Tunnepitoiset ilmaukset saattavat tosin joskus herättää myös lievästi arkisen vaikutelman. Rennommasta asiatyylistä siirtyy silti vaikutteita aina myös neutraalin suuntaan. Rentoon asiatyyliin taas tulee vaikutteita verkon arkisemmasta juttelukirjoittelun tyylistä sekä puhekielistä. Mitä vapaamuotoisempi yhteys, sitä rennompaa tai puhekielisempää teksti voi tietenkin olla. Selviä rajoja ei ole. Neutraaliuskin on suhteellista ja muuttuvaa.

Taulukossa neutraalin asiatekstin vasemmalla puolella ovat hallinnon virkatekstit. Ne ovat enimmäkseen yleiskielisiä tekstejä mutta eivät aina tyyliltään neutraaleja siinä mielessä, että ne sisältävät usein mutkikkaita, hankalasti hahmottuvia lauserakenteita sekä abstraktia erikoissanastoa. Myös eri ammattialojen asiatekstit sisältävät omaa erikoissanastoaan. Ne pyrkivät kuitenkin kieliopilliselta rakenteeltaan olemaan yleiskielisiä, vaikka sanastoltaan ne eivät täysin avaudukaan ulkopuolisille.

Huom. kohdassa Lisätietoa muualla on katkelma Kielitoimiston kielioppioppaan johdantoluvusta, johon tämä ohje pohjautuu. Siinä on lisäksi tietoa erityyppisistä kielen ja kielenkäytön normeista. Lisätietoa voi lukea myös Kielikellon artikkelista Peruskysymyksiä normeista ja niiden muuttamisesta sekä Kotimaisten kielten keskuksen verkkosivujen kirjoituksesta Yleiskieli ja sen huoltaminen.

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• asiatekstit
• asiatyyli
• kielimuodot
• kirjakieli
• neutraali asiatyyli
• normit
• puhekieli
• puhekielisyydet
• tekstilajit
• tyyli
• yleiskieli

Anna palautetta tästä ohjeesta