Taivutustyyppejä: verbit kiisi ja kiiti, kaarsi ja kaartoi
Ohje lyhyesti
Sellaisten verbien kuin huutaa, noutaa ja kiitää mennyttä aikaa ilmaiseva muoto eli imperfekti on yleiskielessä joko -si-loppuinen, -ti-loppuinen tai kumpi hyvänsä:
huutaa, huusi
noutaa, nouti
kiitää, kiisi ~ kiiti
Muutamalla verbillä vaihtelevat imperfektissä -si- ja -oi-aines:
kaartaa, kaartoi ~ kaarsi
Yleiskielessä -ti- ja -si-muotojen vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Murteissa vaihtelu on laajempaa (esim. kääntää: käänsi ~ käänti) ja koskee myös useampitavuisia verbejä (puhaltaa: puhalsi ~ puhalti, visertää: visersi ~ viserti). Raja yleiskielisen ja murteellisen muodon välillä ei kaikissa tapauksissa ole selvä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
- Jouti ja pyysi
- Kiisi vai kiiti, sorti vai sorti?
- Kaarsi vai kaartoi?
- Tiesitkö? Miksi -ti ja -si?
- Tiesitkö? Sorsia
Koko ohje
Perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektimuodossa voi olla -si- tai -ti-aines, joissakin myös -oi.
Jouti ja pyysi
• Eräiden perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektissä voi olla -ti- tai -si-aines. Joskus vain jompikumpi on mahdollinen (jouti, taisi), joskus ne ovat vapaassa vaihtelussa (kiisi ~ kiiti).
Yleiskielessä vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Useampitavuisissa -taa/-tää-loppuisissa verbeissä on yleiskielen imperfektimuodoissa aina -si:
ojentaa, ojensi
uskaltaa, uskalsi
Murteissa vaihtelu koskee laajemminkin kaksitavuisia verbejä sekä lisäksi useampitavuisia verbejä:
Murteissa vaihtelevia muotoja
huutaa, huusi ~ huuti
lentää, lensi ~ lenti
puhaltaa, puhalsi ~ puhalti
komentaa, komensi ~ komenti
kumartaa, kumarsi ~ kumarti
• Seuraavassa aakkosellisessa luettelossa on kaksitavuisia verbejä, joiden imperfektissä on yleiskielessä -ti-/-si-vaihtelua. Valtaosin imperfekti on yleiskielessä -si-loppuinen.
Taulukko: Verbejä, joiden imperfektissä on yleiskielessä -si, -ti tai molemmat
| hiertää: hiersi | nostaa: nosti |
| hohtaa: hohti | noutaa: nouti |
| hoitaa: hoiti | piirtää: piirsi |
| huoltaa: huolsi | pitää: piti |
| huutaa: huusi | puoltaa: puolsi |
| hyytää: hyysi ~ hyyti | pyytää: pyysi |
| häätää: hääsi ~ hääti | pyörtää, pyörsi |
| itää: iti | rientää: riensi |
| johtaa: johti | sietää: sieti |
| joutaa: jouti | siintää: siinsi |
| juontaa: juonsi | siirtää: siirsi |
| jäytää, jäyti | sortaa: sorti |
| kieltää: kielsi | soutaa: sousi ~ souti |
| kiertää: kiersi | suoltaa: suolsi |
| kiiltää: kiilsi | syytää: syyti |
| kiitää: kiisi ~ kiiti | säätää: sääti |
| kuultaa: kuulsi | taitaa: taisi |
| kyntää: kynti | tietää: tiesi |
| kääntää: käänsi | työntää: työnsi |
| lentää: lensi | vetää: veti |
| liirtää: liirsi | viiltää: viilsi |
| liitää: liisi ~ liiti | vuotaa: vuoti ~ vuosi |
| löytää: löysi | vääntää: väänsi |
| murtaa: mursi | yltää: ylsi ~ ylti (3. persoonassa) |
| myöntää: myönsi | ääntää, äänsi |
Verbien itää, joutaa, kyntää, noutaa ja vetää yleiskielinen imperfekti on -ti-aineksinen iti, jouti, kynti, nouti ja veti, sillä -si-aineksiset sekoittuisivat samannäköisiin muihin sanoihin: substantiiveihin isi, jousi, kynsi ja vesi sekä nousta-verbin imperfektiin nousi. Myös pitää-verbin imperfekti on -ti-asussa: piti (ei ”pisi”).
Yllä mainitut muodot ovat siis yleiskielen suosituksia, mutta käytännössä esiintyy myös jonkin verran vaihtelua. Joskus neutraalin asiatyylisiksikin tarkoitetuissa teksteissä näkee käytettävän seuraavanlaisia imperfektejä: He murtivat laitteen ohjelmistolukituksen; Presidentti myönti hänelle Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitalin.
Kiisi vai kiiti, sorti vai sorsi?
• Seuraavaan taulukkoon on vielä koottu sellaiset kaksitavuiset verbit, joilla on yleiskielessä sekä -si- että -ti-loppuinen imperfekti. (Taulukossa verbimuoto on lihavoituna, mikäli se on käytössä selvästi toista tavallisempi; yksilöllisiä eroja käyttäjittäin toki on.)
Taulukko: Verbejä, joilla on yleiskielessä sekä -ti- että -si-loppuinen imperfekti
| 1. persoona | 3. persoona | |
|---|---|---|
| kiitää | kiidin ~ kiisin | kiiti ~ kiisi |
| liitää | liidin ~ liisin | liiti ~ liisi |
| hyytää | – | hyyti ~ hyysi |
| häätää | häädin ~ hääsin | hääti ~ hääsi |
| soutaa | soudin ~ sousin | souti ~ sousi |
| vuotaa | vuodin ~ vuosin | vuoti ~ vuosi |
| sortaa | sorsin | sorti ~ sorsi |
| yltää | ylsin | ylti ~ ylsi |
Sorti ja sortivat ovat yksiselitteisesti sortaa-verbin muotoja, kun taas sorsi, sorsivat, sorsimme voivat olla myös sorsia-verbin muotoja. Kaksitulkintaisuuden välttämiseksi sortaa-verbistä käytetäänkin siis yleensä -ti-aineksisia muotoja. Käytössä ei kuitenkaan juuri ole 1. ja 2. persoonan muotoja sorrin, sorrimme (käytössä ovat siis sorsin, sorsimme).
Myöskään yltää-verbistä ei käytetä teoreettisesti mahdollisia 1. ja 2. persoonan muotoja yllin tai yllitte (käytössä ovat siis ylsin ja ylsitte).
• Kaksi vaihtoehtoista imperfektimuotoa on verbillä lähteä:
lähteä, lähti ~ läksi
Lähti on asiateksteissä selvästi tavallisempi kuin läksi. Murteissa myös läksi-muodolla on laaja levikki.
Kaarsi vai kaartoi?
Eräillä kaksitavuisilla perusmuodoltaan -aa/-ää-loppuisilla verbeillä on imperfektissä yleensä -oi-aines. Näiden verbien ensitavussa on a:
ajaa, ajoi
kantaa, kantoi
maksaa, maksoi
Perusmuodoltaan näiden kaltaisia ovat verbit kaataa, kaartaa ja saartaa, mutta niiden imperfektissä voi olla joko -oi- tai -si-aines (seuraavassa on lihavoituna selvästi tavallisempi vaihtoehto).
Taulukko: Verbien kaataa, kaartaa ja saartaa imperfektimuodot yleiskielessä
| 1. persoona | 3. persoona | |
|---|---|---|
| kaataa | kaatoi ~ kaasi | kaadoimme ~ kaasimme |
| kaartaa | kaartoi ~ kaarsi | kaarroimme ~ kaarsimme |
| saartaa | saartoi ~ saarsi | saarroimme ~ saarsimme |
Tiesitkö?
Miksi -ti ja -si?
Nykykielen -ti- ja -si-aineksen vaihtelu heijastaa kehitystä, jota verbien runko-osassa eli vartalossa on tapahtunut imperfektin i-aineksen vaikutuksesta. Vastaavaa t- ja s-aineksen vaihtelua i:n vaikutuksesta on myös esimerkiksi vesi-sanan kaltaisissa substantiiveissa: vesi, veden, vetenä, vesiä (ks. ohjetta Taivutustyypit: i-loppuiset sanat vesi, joki, lohi, lasi kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa).
Sorsia
Sorsia (merkityksessä ’sortaa’) ei ole kovin vanha sana. Se ei ole esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa (1951–61) vaan vasta 1990-luvun alussa ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, jossa sitä luonnehditaan leikilliseksi. Nykyisinkään sorsia-verbiä ei voi pitää tyyliltään täysin neutraalina, vaikka sitä esimerkiksi lehtiteksteissä jonkin verran käytetäänkin: Pentikäisen mielestä hallitus sorsii lehdistöä ja suosii Yleisradiota.
Lisätietoa toisessa ohjeessa
Lisätietoa muualla
Asiasanat
Anna palautetta tästä ohjeesta
Jaa sivu