Alkukirjain: erisnimi vai ei?

Ohje lyhyesti

Erisnimi on ilmaus, joka nimeää yksilöivästi esimerkiksi ihmisen, eläimen, paikan, yrityksen, joukkueen, tuotteen, teoksen tai tapahtuman niin, että sen avulla tuo nimetty voidaan tunnistaa muiden vastaavien joukosta. Tämä on erisnimen tärkein tehtävä. Erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:

Yleisnimet eli yleissanat puolestaan luokittelevat tai ilmaisevat lajin, ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: 

Perustapauksissa erisnimen ja yleissanan ero on selvä. Usein kuitenkin käyttöyhteys ratkaisee, onko kyseessä erisnimi vai yleissana. Esimerkiksi yleissanasta (kuten kauppatori) voi joskus muotoutua tiettyyn paikkaan viittaava yksilöivä nimi, jolloin se myös kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:

Toisaalta erisnimestä voi tulla johonkin piirteeseen viittaava luokitteleva yleissana; tällöin se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:

Myös seuraavanlaisissa tapauksissa alkukirjaimen koon valintaan vaikuttaa se, viittaako nimi tiettyyn yksilöityyn kohteeseen (iso alkukirjain) vai käytetäänkö sitä luonnehtimaan tyyppiä tai lajia ominaisuuksineen (pieni alkukirjain):

Koko ohje

• Erisnimien (Leena, Musti, Hämeentie, Oulu) tärkein tehtävä on yksilöidä eli erottaa nimettävä kohde muiden samankaltaisten joukosta. Nimien avulla on mahdollista puhua henkilöistä, paikoista ja muista asioista lyhyesti ilman monisanaista kuvailua. Erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Yleissanat eli yleisnimet (kuten ihminen, koira, katu, kaupunki) puolestaan ilmaisevat lajia tai luokkaa. Yleissanat kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Isolla alkukirjaimella kirjoitettavan erisnimen ja pienellä alkukirjaimella kirjoitettavan yleissanan ero on tavallisesti selvä, mutta joskus käyttöyhteyskin voi ratkaista alkukirjaimen koon. Esimerkiksi tietokoneen painikkeille tai verkkosivujen välilehdille tai toiminnoille yms. annetut nimitykset voidaan mieltää erisnimiksi ja kirjoittaa isoalkukirjaimisina. Näin ne erottuvat tekstistä selvästi.

Myös näppäimistön näppäinten vieraskieliset nimet kirjoitetaan tavallisesti sitaattilainoina isolla alkukirjaimella, mutta pienikin alkukirjain on mahdollinen:

• Yleissana voi myös kehittyä erisnimeksi, jos se sellaisenaan yksilöi viittauskohteensa. Esimerkiksi yleissanalla luoto saatetaan käytössä viitata aina tiettyyn luotoon, jolloin sitä voi pitää yksilöivänä nimenä ja alkukirjain on iso: Luoto. Vastaavasti esimerkiksi Helsingissä on useita toreja ja kauppatoreja, mutta vain yksi tietty tori on tunnistettavasti Kauppatori.

• Toisaalta erisnimet voivat menettää yksilöivyyttään, kun niitä käytetään viittaamaan lähinnä johonkin ominaisuuteen tai piirteeseen. Esimerkiksi ilmauksen

sanalla einstein viitataan Einsteinin tiettyyn ominaisuuteen, kuten lahjakkuuteen tai luovuuteen. Tällaisessa käytössä nimi ei siis ole yksilöivä vaan luokitteleva sana, joten se kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

Tavaramerkiksi rekisteröity nimikin saattaa kielenkäytössä muuttua luokittelevaksi yleissanaksi:

• Joskus ilmauksen voi hahmottaa kahdella tavalla: joko niin, että erisnimi viittaa kyseiseen kohteeseen (iso alkukirjain) tai siten, että kyseessä on pikemminkin luokitteleva lajinimitys (pieni alkukirjain):

Lisäksi esimerkiksi järjestöjen ja puolueiden virallisten nimien rinnalla käytetään myös yleisempiä luonnehdintoja tai epävirallisia nimityksiä. Voidaan vaikkapa kuulua Marttaliittoon tai Vihreään liittoon mutta käydä marttojen tai vihreiden kokouksissa.

• Kuvitteellisten paikkojen, olentojen ja henkilöiden nimet voi usein tulkita joko yksilöiviksi erisnimiksi tai luokitteleviksi tai lajia ilmaiseviksi yleissanoiksi:

• Varsinaiset lempinimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, mutta joskus rajat häilyvät. Esimerkiksi autojen lempinimissä voidaan käyttää myös pientä alkukirjainta:

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• alkukirjain
• epäviralliset nimet
• erisnimet
• lempinimet
• nimet
• tietotekniikan kieli
• yleisnimet
• yleissanat

Anna palautetta tästä ohjeesta