Mitä hallintolain asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä tarkoittavat nimissä?

Julkishallinnon toimintaa ohjaa hallintolaki, jonka tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa sekä oikeusturvaa hallintoasioissa. Lain 9. pykälä sisältää hyvän kielenkäytön vaatimuksen, jonka mukaan viranomaisen on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Tämä vaatimus koskee myös julkista nimistöä, koska nimet ovat osa viranomaisten kielenkäyttöä.

Asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys tukevat toisiaan, ja näitä ominaisuuksia edistävät monet hyvien nimien piirteet. Niin asiallisuutta, selkeyttä kuin ymmärrettävyyttäkin tukee muun muassa se, että nimessä on kohteeseen viittaava jälkiosa: kirjaston nimen on hyvä sisältää kirjasto-sana, hankkeen nimeen kannattaa sisällyttää sana hanke tai projekti ja alaorganisaation nimeen hierarkkista suhdetta kuvaava sana, kuten osasto tai yksikkö.

Nykyisin myös julkishallinnossa näkyy tarve luoda viranomaiselle tai palvelulle brändiä. Ensisijaisena tavoitteena nimen suunnittelussa pitää kuitenkin olla aina nimen asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys. Vasta toissijaista on se, palvelevatko nimen ominaisuudet sähköistä viestintää, brändiä tai logoa. Esimerkiksi lyhyeen ja napakkaan nimeen voi pyrkiä, mutta ei koskaan ymmärrettävyyden kustannuksella. Brändiä voi mainiosti luoda myös kohdettaan kuvaavalla nimellä, kuten Turun yliopisto – Åbo universitet, Museovirasto – Museiverket ja Kysy kirjastonhoitajalta – Fråga bibliotekarien.

Asiallinen nimi ottaa huomioon asiakkaat

Ei ole itsestään selvää, mitä asiallisuus tarkoittaa hallinnon kielessä. Asiallisuudella on monia merkityksiä asiassa pysymisestä kunnioittavaan kielenkäyttöön ja sävyyn. Sävyn merkitys nousee erityisesti esille hallintolain perusteluissa (HE 72/2002). Perustelujen mukaan hallinnon asiakkaaseen ei saa kohdistaa loukkaavia tai väheksyviä sanontoja tai epäasiallisia ilmaisuja. Epäasiallinen tai asiaton kieli ei voi olla hyvää virkakieltä, vaikka se olisi kuinka selkeää tai ymmärrettävää.

Asiallisuus edellyttää, että nimi on sopiva kohteelleen, antaa siitä riittävästi todenmukaista tietoa eikä loukkaa ketään. Nimen tulisi pysyä asiassa eikä rönsyillä epäolennaiseen. Harhaanjohtavia ovat esimerkiksi jonkin yleiskielen sanan kanssa identtiset nimien lyhenteet (Apotti), jos sanan merkitys (’katolisen munkkiluostarin esimies’) ei liity millään tavalla nimen kohteeseen (potilastietojärjestelmä).

Asialliset viranomaisten nimet ovat sävyltään neutraalia yleiskieltä. Esimerkiksi arkisia tai ylä- tai alatyylisiä sanoja tulee välttää. Kun kyse on vakavasti otettavista hallinnollisista asioista − olivat ne sitten yhteiskunnallisia tai asiakkaan yksityiselämään liittyviä −, ei ole asiallista antaa myöskään räikeän humoristista tai sarkastista nimeä, kuten sisäpiirivitsinä syntynyttä työnimeä.

Julkisten palvelujen nimissä on pyrittävä myös yhdenvertaiseen ja sukupuolineutraaliin kielenkäyttöön. Esimerkiksi julkiselle monitoimihallille vuonna 2020 suunniteltu, yrityksen englanninkieliseen brändinimeen Uros Live perustuva nimi Uros Live -areena yhdistyi suomenkielisen kielitajussa väistämättä sanaan uros ’koiras, miehekäs mies’, vaikka sen taustalla oli yrityksen nimi Universal Roaming Solutions.

Slangiin tai murteeseen kuuluvien sanojen ja ilmausten käyttöä (esimerkiksi Stadi) kannattaa niin ikään punnita tarkkaan, sillä kaikki eivät välttämättä koe niitä omikseen. Tällöin epävirallisen kielimuodon käyttö voi etäännyttää ja aiheuttaa luottamuspulaa siinä missä neutraalista poikkeava sävykin. On otettava huomioon kielenkäytön tilanne, se konteksti, missä nimi esiintyy. Mitä keskeisemmästä julkisesta kohteesta on kyse, sitä tärkeämpää on käyttää yleiskieltä: puhekielinen nimi voi ehkä sopia kunnan nuorisotilalle, mutta ei lautakunnalle tai valtion virastolle. Virallisen maailman ei ole syytä omia puhekielisiä ilmauksia käyttöönsä, sillä esimerkiksi slangin tarkoituksena on nimenomaan pyrkiä erottautumaan kaikesta virallisesta.

Asiallisuuden merkitys korostuu, kun kyse on arkaluonteisia tai hankalia asioita hoitavista viranomaisista. Esimerkiksi hyvän olon keskus ei yhdisty kielitajussa työllisyyspalveluita ja sosiaali- ja terveyspalveluita tarjoavaksi julkiseksi toimijaksi, sillä hyvän olon keskuksiksi on aiemmin nimetty yksityisiä hieronta- ja rentoutuspalveluita tarjoavia yrityksiä. Erityisen harhaanjohtavaa on avovankila-alueen kutsuminen kampukseksi (kampus ’korkeakoulualue’) tai sairaalan kutsuminen hyvinvointikeskukseksi. Jos vakavasti sairaan on kerrottava läheisilleen, että hän joutuu raskaisiin hoitoihin hyvinvointikeskukseen, ollaan jo lähellä epäasiallisuutta.

Selkeä nimi noudattaa vakiintuneita kielen rakenteita

Selkeä nimi noudattaa oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjä. Esimerkiksi sellaiset ilmaukset kuin Oulun eteläinen tai Hanko-Pohjoinen eivät sovi alueen tai liikennepaikan nimeksi. Yhteistyöalueen nimestä Oulun eteläinen puuttuu kokonaan pääsana (mikä eteläinen?) ja kuulijalle voi jäädä epäselväksi, viittaako ilmaus Oulun kunnan rajojen sisä- vai ulkopuolelle. Koska kyseessä on yhteistyöalue, johon ei kuulu lainkaan Oulun kuntaa vaan muita kuntia, tulisi nimikin muodostaa näiden kuntien nimien pohjalta. Hanko-Pohjoinen puolestaan viittaa rautatieasemaan, joka sijaitsee Hangon pohjoisosassa. Luonteva tapa rajata nimen kohteena olevaa aluetta ilmansuuntasanan avulla olisi käyttää määritettä pohjois- nimen edellä, siis Pohjois-Hanko.

Selkeyteen liittyy myös nimen helppokäyttöisyys. Onkin tärkeä testata jo suunnitteluvaiheessa, ettei nimen ääntäminen tai taivutus tuota ongelmia. Esimerkiksi Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon käyttämästä nimestä Palkeet on vaikea tietää, että nimeä kuuluu taivuttaa Palkeet : Palkeissa kuten palje-sanan monikkoa. Jyväskylän yliopiston lapsille suunnatun tiedetoiminnan nimi JYUniorit on puolestaan hankala ääntää.

Suomen kielessä sijaintia ilmaiseva määrite on genetiivissä: Päijänteen länsiranta, Helsingin keskusta. Siksi genetiivin käyttöä nimissäkään ei kannata vältellä. Jos siis tarkoituksena on ilmaista palvelukeskuksen toimivan Helsingissä, luonteva suomenkielinen nimi on esimerkiksi Helsingin palvelukeskus. Nimi Palvelukeskus Helsinki sen sijaan viittaisi siihen, että palvelukeskuksen nimi on Helsinki (vertaa esimerkiksi Ammattiopisto Lappia). Nimestä pitää pystyä hahmottamaan, missä suhteessa sen eri osat ovat toisiinsa ja mikä nimeen sisältyvistä sanoista määrittää toista. Esimerkiksi nimissä Tays Päivystys Acuta ja Äänekoski Areena Pankkari nimenosat jäävät toisistaan irrallisiksi, jolloin kuulijan on vaikea hahmottaa, mihin nimi viittaa.

Kaupalliset nimet saatetaan kirjoittaa oikeinkirjoitussäännöistä poiketen tai tavuttaa väärin esimerkiksi logoissa. Näillä tehokeinoilla haetaan huomiota ja sitä kautta lisää asiakkaita. Varsinkaan julkishallinnon nimissä tällaisia keinoja ei tule käyttää, sillä ne asettavat lukijat epätasa-arvoiseen asemaan: kaikille oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöistä poikkeavan nimen hahmottaminen ei ole helppoa. Esimerkiksi kirjoitusasu KuntaTietoPalvelu vaikeuttaa nimen lukemista, muistamista ja kirjoittamista.

Ymmärrettävä nimi muodostuu tutuista, konkreettisista sanoista

Ymmärrettävyys liittyy nimen kieleen ja niihin sanoihin ja ilmauksiin, joita nimissä käytetään. Jotta nimi olisi ymmärrettävä, siinä on käytettävä tarpeeksi konkreettisia ja merkitykseltään yksiselitteisiä sanoja niiden yleiskielisessä merkityksessä. Esimerkiksi nimestä elinvoimapalvelujen toimiala on vaikea päätellä, mitä toimialalla käytännössä tehdään, koska elinvoima on merkitykseltään kovin abstrakti. Kunta tarvitsee niin kaavoitusta, liikuntapalveluita kuin opetus- ja kulttuuripalveluitakin ollakseen elinvoimainen.

Erikoisalojen sanoja on syytä välttää erityisesti asiakkaille tarkoitettujen palvelujen nimessä. Myös muissa nimissä, kuten yksiköiden tai hankkeiden nimissä, kannattaa ammattikieleen kuuluvia termejä käyttää vain harkiten. Vaikka jokin sana tai työnimi olisi tullut tutuksi ja vakiintunut ammattiryhmän kielenkäytössä, se ei aina kerro muille tarpeeksi ymmärrettävästi kohteestaan. Esimerkiksi intersektionaalisuudella tarkoitetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tasa-arvosanaston mukaan tarkastelutapaa, jossa monien tekijöiden (esimerkiksi ikä, sukupuoli, alkuperä, yhteiskuntaluokka) katsotaan vaikuttavan samanaikaisesti yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa. Käsite ei välttämättä ole tuttu suurelle yleisölle, eikä siksi olisi tarpeeksi ymmärrettävä esimerkiksi yhdenvertaisuustyötä tekevän yksikön nimessä.

Hallinnon nimistön tulisi olla yhdenmukaista eri puolilla Suomea, jotta se olisi ymmärrettävää ja tukisi yhdenvertaisuutta. Kun nimillä viitataan samanlaisiin toimintoihin ja palveluihin, myös nimiin sisältyvien sanojen tulisi olla samoja eri paikkakunnilla. Esimerkiksi terveyspalveluita tarjoavien keskusten nimissä on käytetty eri sanoja (terveyskeskus, hyvinvointikeskus, sote-keskus) eri puolilla maata. Silloin nimestä voi olla vaikea päätellä, mitä palveluita keskuksesta saa.

Ymmärrettävä virallinen nimi ei myöskään sisällä lyhenteitä (esimerkiksi Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä) tai ole pelkkä lyhenne (esimerkiksi Keva, alun perin lyhenne sittemmin käytöstä poistuneesta nimestä Kuntien eläkevakuutus). Viranomaisen nimestä voi kuitenkin tarvittaessa muodostaa lyhenteen tiiviitä käyttöyhteyksiä, kuten sähköpostiosoitteita ja verkkotunnusta, varten. Hyvä lyhenne on yhdistettävissä viralliseen nimeen (esimerkiksi Digi- ja väestötietovirasto → DVV, Myndigheten för digitalisering och befolkningsdata → MDB).

Yritys- ja tuotenimet ovat usein lyhenteiden kaltaisia tekonimiä, jotka eivät ole selkeästi mitään kieltä (esimerkiksi Foreca, Posiva). Tällaiset nimet ovat levinneet myös julkishallintoon. Julkishallinnon nimiä ovat esimerkiksi Saavutettavuuskirjasto Celia ja Sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomainen Findata. Koska lyhyt nimimuoto (Celia, Findata) ei yhdisty viralliseen nimeen, voidaan puhua lyhenteen sijaan oheis- eli lisänimestä. Oheisnimi voi olla esimerkiksi vieraskielisten sanojen osista johdettu, kuten Liikenne- ja viestintäviraston käyttämä Traficom, tai identtinen henkilönnimen kanssa, kuten Ahveniston sairaalan käyttämä Assi.

Oheisnimet ovat ongelmallisia nimen ymmärrettävyyden ja käytettävyyden kannalta, eikä niiden muodostamista siksi suositella. Oheisnimistä on mahdotonta päätellä, että kyseessä on yksityisen yrityksen sijaan julkinen virasto tai palvelu, eivätkä ne kerro selkeästi viraston toimialasta tai palvelun sisällöstä. Oikeusasiamies onkin linjannut, että viranomaisen on esiinnyttävä asiakkaille oikealla nimellään; oheisnimeä voi käyttää vain virallisen nimen rinnalla, kun virallinen nimi on ensin mainittu.