Siirry sisältöön

Objekti: hän syö leivän, leipä syödään (genetiivi vai nominatiivi?)

Ohje lyhyesti

Siihen, onko myöntölauseen objekti genetiivissä (kirjan) vai perusmuodossa eli nominatiivissa (kirja), vaikuttaa lauseen muotorakenne, ei lauseen merkitys.

Esimerkiksi lauseessa Hän lukee kirjan on tekijää ilmaisevana subjektina sana hän ja verbi mukautuu sen persoonaan (hän lukee). Tällaisissa lauseissa objekti on genetiivissä: hän lukee kirjan. Sen sijaan esimerkiksi passiivilauseessa (Täällä luetaan kirja) ja käskylauseessa (Lue kirja) ei ole subjektia ja objekti onkin nominatiivissa.

Hän lukee kirjan viikossa. (lauseessa tavallinen subjekti)

Sinä taisit jo lukea tämän kirjan. (lauseessa tavallinen subjekti)

Täällä luetaan kirja viikossa. (passiivilause: ei subjektia)

Lue tämä kirja! (käskylause: ei subjektia)

Partitiiviobjektia (kirjaa) edellyttävistä lauseista ks. ohjetta Objekti: hän luki kirjaa, kirjan (milloin partitiivi, milloin ei?) kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

Tämän ohjeen osat ovat seuraavat:

Objektin sijavaihtelun perussäännöt on esitetty kokoavasti ohjeessa

Koko ohje

Lauseessa tavallinen subjekti (hän lukee kirjan)

• Myöntölauseen objekti on yksikössä genetiivimuotoinen (Luen kirjan) ja monikossa nominatiivimuotoinen (Luen kirjat) silloin, kun lauseessa on ns. tavallinen subjekti eli verbi mukautuu subjektin persoonaan (minä luen, hän lukee jne.). Lauseessa ei siis tällöin ole myöskään mitään sellaista, mikä edellyttäisi partitiivia (kirjaa). (Partitiivia edellyttäviä tekijöitä ovat kielto, epämääräinen määrä, toiminnan keskeneräisyys, ks. tarkemmin toisesta objektiohjeesta kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.)

Lauseessa tavallinen subjekti

(eli verbi mukautuu subjektin persoonaan) →
objekti genetiivimuotoinen tai monikossa nominatiivimuotoinen

Kolumnisti ratkaisi arvoituksen.

Jos kännykkätaskua ei ole, sellaisen voi hankkia erikseen.

Kuka maksaa laskut ja puhelimet?

Subjekti ei lauseessa ole välttämättä näkyvissä, mutta se ilmenee verbin muodosta:

Miksi hylkäsit ehdotuksen? (’sinä hylkäsit’)

Kännykkätaskun voi hankkia erikseen. (’kuka hyvänsä voi’; ns. yleistävä yksikön 3. persoona)

• Jos objektina on lukusanan sisältävä ilmaus, on itse lukusana nominatiivissa (viisi konvehtia), vaikka objekti muutoin olisi kyseisen verbin yhteydessä genetiivissä:

Söin viisi suklaakonvehtia. – Vrt. Söin suklaakonvehdin.

Sana yksi käyttäytyy eri tavoin kuin muut lukusanat; se on kuin adjektiivimainen määrite:

Söin yhden konvehdin. – Vrt. Söin herkullisen konvehdin.

Ei subjektia: passiivilause, käskylause ja täytyy-rakenne

• On lauseita, joissa objekti on lauserakenteen takia nominatiivissa. Niissä ei ole tavallista subjektia eli verbi ei voikaan mukautua subjektin persoonaan. Tällaisia tapauksia myöntömuotoisina ovat passiivilause (Kirje kirjoitetaan), käskylause (Kirjoita kirje) ja täytyy, on tehtävä, on terveellistä -tyyppinen välttämättömyyttä ilmaiseva rakenne eli ns. yksipersoonainen verbi-ilmaus (Täytyy kirjoittaa kirje):

Passiivilause

Suutelun Suomen mestaruus ratkaistaan Pusujuhlilla.

Kun suomalainen yritys ostetaan ulkomaille, työpaikat lähtevät perässä.

Ainekset sekoitetaan puukauhalla.

Käskylause eli imperatiivilause

Ottakaa hyvä asento. Suoristakaa selät.

Sekoita kulhossa voi, sokeri ja siirappi.

Antakaamme opettajille työrauha!

Täytyy, on tehtävä -rakenne

Ohjaajan täytyy tehdä elokuva elokuvan ehdoilla.

Ensi syksynä meidän on tehtävä raju harvennus hirvikannassa.

On terveellistä syödä omena päivässä.

Tällaisissa tapauksissa lauseessa ei siis mikään – kielto, epämääräinen määrä tai toiminnan keskeneräisyys – edellytä partitiivimuotoa (omenaa); ks. objektin sijavaihtelun yleisohjetta kohdasta Lisätietoa toisessa ohjeessa.

• Puhekielisessä rakenteessa me mennään on kyllä subjekti (me), mutta verbi onkin passiivimuodossa (mennään, ostettiin). Objekti on nominatiivimuotoinen:

Me ostettiin talo.

– Vrt. yleiskielinen me-muoto: Me ostimme talon.

• Huomattakoon, että 3. persoonan käskylauseissa on subjekti (seuraavassa Maija, lapset), jonka persoonaan verbi mukautuu. Ne eivät siis käyttäydy objektin sijavaihtelun suhteen samalla tavalla kuin 2. persoonan käskylauseet.

3. persoonan käskylause

Yksikkö: Syököön Maija viimeisen konvehdin.

Monikko: Saakoot lapset tämän huoneen.

Koska 2. persoonan käskylauseessa ei ole subjektia, objekti on siis perusmuodossa:

Syökää te tämä viimeinen konvehti. (Te ei ole subjekti vaan lauseessa irrallinen sana.)

Ota sinä tämä huone. (Sinä ei ole subjekti vaan lauseessa irrallinen sana.)

Tiesitkö?

Omistusliite objektissa: Hän siirtää autonsa

Omistusliite objektisanassa (kuten alla sanassa autonsa) vaikuttaa siten, että tarkan merkityksen voi tulkita vain tekstiyhteyden perusteella: 

  • Hän siirtää autonsa. (’auton’ tai ’autot’) – Vrt. ilman omistusliitettä: Hän siirtää auton/autot.
  • Hänen täytyy siirtää autonsa. (’auto’ tai ’autot’) – Vrt. ilman omistusliitettä: Hänen täytyy siirtää auto/autot.

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Objekti
Objekti: muotovaihtelun periaatteet
Objekti: hän luki kirjaa, kirjan (milloin partitiivi, milloin ei?)
Passiivi: me mennään, nyt lähdetään!

Asiasanat

Anna palautetta tästä ohjeesta