Yleiskielessä on seuraavanlaisia i:llisiä tai i:ttömiä muotoja:
rajoittaa, rajoite
kiillottaa, kiillote
Pääosin tällaisten i:llisten ja i:ttömien muotojen käyttö perustuu kantasanan muotoon (esim. raja, kiilto) tai siihen, että kyseessä on kuvaileva tai taustaltaan epäselvä verbi (hekottaa, toitottaa).
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Kolmitavuisissa verbeissä on yleiskielessä sekä -ottaa- että -oittaa-loppuisia, esim. valottaa, kehottaa ja valloittaa, ilmoittaa. Enemmistö on i:ttömiä. Yleiskielessä vallitsee seuraava käytäntö:
-oittaa-loppuisia verbejä
1. Verbi pohjautuu kaksitavuiseen a-loppuiseen substantiiviin:
haavoittaa (← haava), mitoittaa (← mitta)
2. Verbi pohjautuu substantiivin a-loppuiseen taivutusvartaloon:
vieroittaa (← vieraa/n ← vieras)
3. Verbi pohjautuu kaksitavuiseen a-loppuiseen verbiin:
aloittaa (← alkaa)
-ottaa-loppuisia verbejä
1. Verbi pohjautuu kaksitavuiseen o-loppuiseen sanaan:
ero → erottaa, pomo → pomottaa, helppo → helpottaa
2. Verbin voi katsoa perustuvan sekä o- että a-loppuiseen muotoon (sanavartaloon):
hajottaa (← hajo-ta tai haja-, vrt. hajallaan)
irrottaa (← irro-ta tai irra- (vrt. irrallaan)3. Verbin tausta on epäselvä tai verbi on kuvaileva:
kehottaa, karkottaa, hekottaa, lorottaa, toitottaa
Lisäksi i-aines on vakiintunut verbeihin teloittaa ja vilvoitella sekä eräisiin muihin, usein ylätyylisiin verbeihin, kuten armoittaa, innoittaa, kirvoittaa, unhoittaa ja virvoittaa.
-öttää- ja -öittää-loppuisissa verbeissä vaihtelu on ongelmattomampaa. Suurin osa näistä verbeistä on i:ttömiä; ne ovat kuvailevia, eikä niillä yleensä ole selvää kantasanaa:
häämöttää, jöröttää, köllöttää, mököttää, nököttää
pörröttää, törröttää, yököttää, ällöttää
Muutamassa tapauksessa kantasana on kuitenkin selvä:
sähköttää (← sähkö), säännöttää (← sääntö)
Pitemmät verbit ovat i:llisiä. Näitä ovat ensinnäkin verbit, jotka pohjautuvat kolmitavuiseen a- tai ä-loppuiseen substantiiviin tai adjektiiviin:
saippuoittaa (← saippua), hankaloittaa (← hankala), nasevoittaa (← naseva)
hedelmöittää (← hedelmä), kitkeröittää (← kitkerä), elävöittää (← elävä)
Lisäksi i:llisiä ovat verbit, joiden pohjana olevassa sanassa o tai ö on kolmannessa tavussa:
autioittaa (← autio), vahingoittaa (← vahinko)
vaurioittaa (← vaurio), yhtiöittää (← yhtiö)
Jos -ottaa- tai -oittaa-verbistä muodostetaan (johdetaan) uusi verbi, se on i:llinen tai i:tön kantana olevan sanan mukaisesti:
harjoittaa → harjoitella, aloittaa → aloitella
erottaa → erotella, kehottaa → kehotella
Aina pidemmän verbin rinnalla ei ole käytössä kolmitavuista: jaloitella (mutta ei: jaloittaa).
Vastaavasti i:llisestä verbistä muodostetussa substantiivissa on i mutta i:ttömästä muodostetussa ei:
aloite, osoite, mitoitus, ilmoitus, ilmoittautuminen
erotus, kehotus, karkotus, toivotus
Alla on aakkosellinen listaus -oittaa- ja -ottaa-loppuisista verbeistä sekä niistä muodostetuista (johdetuista) substantiiveista. Erot perustuvat edellä esitettyihin periaatteisiin.
-oittaa- ja -ottaa-verbejä -oi- ja -o-aineksisia substantiiveja aidoittaa
ajoittaa
aloittaa
armoittaa (vanh.)
arvottaa
autioittaa
ehdottaa
erottaa, erottautua
haavoittaa
hahmottaa, hahmotella
hajottaa
hangoitella
harjoittaa, harjoitella
haukotella
heikottaa
heloittaa (← hela)
helottaa (auringosta)
helpottaa
hemmotella
hiekoittaa
himottaa
hinnoitella
häämöttää
ilmoittaa, ilmoittautua
inhottaa
innoittaa
irrottaa, irrotella
jaksottaa, jaksotella
jaloitella
jaottaa, jaotella
jauhottaa
kaavoittaa
kadottaa
karkottaa
kartoittaa
kehottaa
kiihottaa
kiillottaa
kilvoitella
kirjoittaa, kirjoittautua
kirvoittaa (vanh.)
kiskotella
kiusoitella
korottaa
kurkottaa, kurottaa
kuullottaa
laatoittaa
lainoittaa
laiskottaa, laiskotella
lahjoittaa
lannoittaa
laudoittaa
lihottaa
liihottaa
liioitella
liottaa
liuottaa
luulotella
maadoittaa
madottaa
majoittaa
mitoittaa
nastoittaa
nauhoittaa
niskoitellaosoittaa
pahoittaa, pahoitella
paikoittaa
painottaa
pakottaa
paloitella
pelottaa
pingottaa
pujottaa, pujotella
punoittaarahoittaa
rajoittaa
raottaa
rasvoittua
rauhoittaa
rehottaa
riepottaa
ripottaa, ripotella
rokottaasanoittaa
saunottaa
sekoittaa
sijoittaa
silottaa, silotella
sirottaa, sirotellatarkoittaa
tasoittaa
taustoittaa
tavoittaa
teloittaa
teroittaa
tiedottaa
valloittaa
valottaa
varoittaa (← vara)
veloittaa
velvoittaa
verottaa
viekoittaa, viekoitella
vieroittaa
vihoitella
viitoittaa
viivoittaa
vioittaa, vioittua
virvoittaa
vuorotellaaidoitus
ajoitus
aloitusarvoitus (← arvata, 'se mitä arvataan')
arvotus (← arvottaa)
ehdotus
erotus
hahmotus
hajotus
hangoittelu
harjoitus
haukotus
heikotus
helpotus
hemmottelu
hiekoitus
hinnoittelu
ilmoitus, ilmoittelu, ilmoittautumineninnoitus
irrottelu
jaksotus, jaksottelu
jaloittelu
jaotus, jaottelu
jauhotus
kaavoitus
kadotus
karkotus
kartoitus
kehotus
kiihotus
kiillote, kiillotus
kilvoitus
kirjoitus
kiskottelu
kiusoittelu
korotus
kurkotus, kurotus
kuullote, kuullotus
laatoitus
lainoitus
laiskottelu
lahjoitus
lannoite, lannoitus
laudoitus
lihotus
liihottelu
liioittelu
liotus
liuotin
luulottelu
maadoitus
madotus
majoitus
mitoitusnastoitus
nauhoite, nauhoitus
niskoitteluosoite, osoitus
pahoittelu
paikoitus
painotus
pakotus, pakote
paloittelu
pelote, peloittelu
pingotus
pujotus, pujottelu
punoitus
rahoitus
rajoitus
raotus
rasvoitus
rauhoitus
riepottelu
ripottelu
rokote, rokotus
sanoitus
saunotus
sekoitus
sijoitus
silottelu, silotus
sirote, sirotin, sirottelu
tarkoitus
tasoite, tasoitus
taustoitus
tavoite
teloitus
teroitin, teroitus
tiedote, tiedoitus
valloitus
valotus
varoitin, varoitus
veloitus
velvoite, velvoitus
verotus, verottaja
viekoittelu
vieroitus
vihoittelu
viitoitus
viivoitin
virvoitusjuoma
vuorottelu
Huomaa ero:
varoittava (sellainen, joka varoittaa): varoittava esimerkkivarottava (sellainen, jota pitää varoa): varottava askelma
Verbit samastua (← sama) ja samaistua (← samainen) ovat molemmat käypiä muotoja.