Konjunktiot, kuten ja ja että, sijaitsevat virkkeessä tavallisesti sanojen tai lauseiden välissä (Maija ja Matti, Tänään sataa mutta huomenna paistaa) tai lauseiden rajan merkkinä lauseen alussa (Hän uskoi, että tulen pian).
Näillä sanoilla on kuitenkin myös muuta kuin konjunktiokäyttöä. Rennommassa tyylissä niitä käytetään myös virkkeen alussa tyylikeinona:
Hän tulee ensi kesänä. Jos tulee.
Rinnastus- ja alistuskonjunktioina käytettävillä sanoilla on muitakin kuin konjunktiotehtäviä. Niitä käytetään myös irtonaisemmin mm. puheenaihetta vaihtavina, vahvistavina tai painottavina sanoina, jotka osoittavat tapaa, jolla ilmaus liittyy edeltävään. Tämä käyttö on tyypillistä puheessa, mutta melko tavallista myös erityylisissä kirjoitetuissa teksteissä.
Irtonaisempaa ja löyhempää käyttöä on esimerkiksi sanojen ja, mutta, tai, vai, vaikka, jos, joten ja että esiintyminen virkkeen alussa, jolloin kyseessä on tehostava, jopa tarkoituksellisesti pysäyttävä tyylikeino. Se sopii teksteihin, joissa kirjoittajan persoonallinen tyyli voi näkyä.
Jussi & The Boysia ja paikallisia bändejä tuli kuuntelemaan noin 600 henkeä. Hankkeen puuhamies Risto Vuorinen päätteli, että kannattaa jatkaa. Ja kyllä kannattikin. Provinssirockin, Ihmisten juhlan, suosio kasvoi kohisten.
Niinpä maailmanlevitykseen lähtiessään elokuvan ei lasketa tuottavan voittoa dollariakaan. Mutta Waterworld on jo syntyessään klassikko.
Kantaesityksestä tulee valmista vasta monenlaisten tuskallisten vääntöjen kautta. Jos silloinkaan.
Teatteri 2000:n mainostekstissä sanotaan: Jörö-Jukka. Maailman kuuluisin kuvakirja nyt näyttämöllä. Joten esitys todella vastaa otsikkoa.
Myös tämä tyylikeino on toimiva vain säästeliäästi käytettynä.
Vanhastaan kielioppaissa ja äidinkielen oppikirjoissa on kehotettu välttämään virkkeenalkuisia konjunktioita. Ohje perustuu näkemykseen, että konjunktioina käytettävät sanat toimisivat vain rinnastus- tai alistuskonjunktion tehtävässä, eivät esimerkiksi vahvistavana tai puheenaihetta vaihtavana partikkelina.