Kaavanimiä eli asemakaavassa nimettyjä kohteita ovat esimerkiksi katujen, teiden, puistojen, torien ja aukioiden nimet. Kaavanimien oikeinkirjoitus noudattaa yleisiä paikannimien oikeinkirjoitusohjeita. Ohjeet koskevat myös asemakaavan ulkopuolisia nimiä, esimerkiksi haja-asutusalueiden teiden nimiä.
Suurin osa kaavanimistä kirjoitetaan kokonaan yhteen yhdeksi sanaksi.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Nimet ovat joko yksiosaisia tai muodostuneet kahdesta, joskus useammastakin osasta. Yleisimmin kaavaniminä on yhdysnimiä eli kaksi- tai useampiosaisia nimiä, kuten Satamakatu, Katri Valan puisto.
Yhdysnimen jälkiosaa kutsutaan nimen perusosaksi (katu, puisto) ja alkuosaa nimen määriteosaksi (Satama, Katri Valan). Nimien oikeinkirjoitus riippuu toisaalta jälkiosan, toisaalta alkuosan rakenteesta. Suurin osa kaavanimistä kirjoitetaan kokonaan yhteen yhdeksi sanaksi.
Jälki- eli perusosa ilmaisee paikan lajin. Esimerkiksi kadunnimissä yleisiä jälkiosia ovat sanat katu, tie, kuja ja polku, kaari, linja, raitti (Länsi-Suomessa), rinne, penger, ranta, väylä. Harvinaisempia ovat taival ja tanhua, portti ja veräjä, usein pieniä yhdysteitä tai sijaintia ilmaisevat laita, reuna ja syrjä sekä aukio, tori, laituri ja tunneli, joista suoraan ilmenee, minkälaisesta paikasta on kysymys.
Vierasperäiset bulevardi ja esplanadi esiintyvät joskus puistokatujen nimissä. Tiennimen jälkiosana voi olla myös yhdyssana, esimerkiksi puistotie, puistopolku, maantie, valtatie, kehätie, moottoritie ja yhdystie.
Alku- eli määriteosa ilmaisee paikasta jonkin ominaisuuden, se siis yksilöi jälkiosan tarkoittaman paikan. Alkuosan perusteella nimet jaetaan kolmeen ryhmään:
1. Alkuosana on perusmuodossa eli nominatiivissa tai genetiivissä oleva substantiivi (mänty, paju; niittyvillan, Heikin), adjektiivi (iso, pieni, vanha) tai joskus järjestystä ilmaiseva lukusana (ensimmäinen, toinen). Alkuosa on yleensä yksikössä mutta monikollisiakin voi olla.
2. Alkuosana on yhdysmerkkiä käyttäen kirjoitettu erisnimi (Ukko-Pekan tie).
3. Alkuosana on kahdesta tai useammasta osasta koostuva erisnimi, ja silloin kaikki nimen osat kirjoitetaan erilleen (Eino Leinon katu).
Sellaiset kaavanimet, joista puuttuu kokonaan paikan lajia ilmaiseva jälkiosa (kuten katujen nimet Sinivuokko ja Kuunsirppi), voivat olla hankalia käytössä. Tällaisia katujen nimiä voi taivuttaa ulkopaikallissijoissa (asua Sinivuokolla, lähetys Kuunsirpiltä), mutta usein on tarpeen käyttää myös jotain selittävää ilmausta, kuten sanaa katu: asua Sinivuokko-nimisellä kadulla, lähetys Kuunsirppi-nimiseltä kadulta.
Suurin osa kaavanimistä kirjoitetaan yhteen yhdeksi sanaksi. Osat kirjoitetaan yhteen silloin kun
1. alkuosana on substantiivin nominatiivi- eli perusmuoto ja jälkiosana yhdistämätön substantiivi:
Telakkatie
Itäranta
Metsätaival
Pirkkalaistori
Mustikkapuistikko
2. alkuosana on adjektiivi ja jälkiosana yhdistämätön substantiivi:
Isokatu
Vähäkatu
Pitkäkatu
Kaunispolku
Kapearaitti
3. alkuosana on järjestystä ilmaiseva lukusana ja jälkiosana yhdistämätön substantiivi:
Ensilinja
Toinenlinja
Kahdeksastie
4. alkuosana on yksikön tai monikon genetiivimuoto ja jälkiosana yhdistämätön substantiivi:
Kapteenintie
Ketunkuja
Kartanonraitti
Turunväylä
Liisanpuistikko
Sibeliuksenbulevardi
Kauppurienkatu
Elielinaukio
5. alkuosana on yhdyssana tai yhteen kirjoitettu paikannimi ja jälkiosana yhdistämätön substantiivi:
Keihäsmiehenkatu
Kaivohuoneenrinne
Jyväsjärvenranta
Savilahdenpuisto
Hovioikeudenpuistikko
6. kokonaan yhteen kirjoitetaan myös sellaiset suomalaisten paikkojen nimet, joissa alkuosana on sanaliitto (esim. kolme seppää):
Harmaidenveljestenkatu
Kolmensepänaukio
Seittemänmiehenkatu
1. Kaikki nimen osat kirjoitetaan erilleen, kun alkuosana on sellainen erisnimi, joka koostuu kahdesta tai useammasta osasta tai jota edeltää taipumaton määrite:
Eino Leinon katu
Maunu Tavastin katu
Ulrika Eleonoran katuKustaa Aadolfin katu
Kustaa III:n polkuServin Maijan tie
Poltlan papan polkuPienen Jänkäsalon tie
Ison Lehtisaaren polku
Villa Sudetin tieLaivuri Petterin kuja
Papukaija Zagulan polku
Kaljaasi Auroran kuja
2. Alkuosa ja jälkiosa kirjoitetaan erilleen, kun yhdysnimen määritteenä on taipuva adjektiivi:
Pieni Roobertinkatu
Pohjoinen Makasiinikatu
Vanha Järvenkyläntie
Vähä Raastuvankatu
Tähän ryhmän kuuluvat poikkeuksena nimet, joiden määriteosa on taipumaton pikku: Pikku Satamakatu, Pikku Huopalahti.
3. Alkuosa ja jälkiosa kirjoitetaan erilleen, kun yhdysnimen määritteenä on erisnimen genetiivimuoto:
Ahtialan Selkätie
Kierikkalan Vuorikatu
Popinniemen Laivurinkatu
Ryttylän Viertotie
4. Alkuosa ja jälkiosa kirjoitetaan erilleen, kun jälkiosana on yhdyssana:
Koillinen moottoritie
Eteläinen kehätie
Läntinen yhdystieRautatien puistokatu
Nokian valtatie
Tullisaaren ulkoilupuisto
5. Alkuosa ja jälkiosa kirjoitetaan erilleen, kun määriteosana on yhdysmerkillinen erisnimi:
Ukko-Pekan tie
Pikku-Liisan tie
Anni-tädin tie
Juhana-herttuan tieGallen-Kallelan katu
Koivu-Mankkaan tie
Pelto-Paukkulan katu
Alkuosan ja perusosan välissä käytetään yhdysmerkkiä, kun yksiosaiseen nimeen liittyy taipuva tai taipumaton määrite tai yhdysnimeen liittyy taipumaton määrite:
Uusi-Koivisto
Etu-Töölö
Taka-TöölöEtelä-Puistokatu
Pohjois-Puistokatu
Poikkeuksena on taipumaton adjektiivimäärite pikku:
Pikku Satamakatu
Pikku Huopalahti
Nimen kirjoitustavasta ilmenee sen lähtökohta. Jos kirjoitetaan Ali-Anttilantie ja Yli-Anttilantie, on olemassa kaksi Anttilantietä, joista toinen on alempi ja toinen ylempi.
Jos taas kirjoitetaan Ali-Anttilan tie ja Yli-Anttilan tie, on tai on ollut esimerkiksi kaksi taloa Ali-Anttila ja Yli-Anttila, joiden mukaan tiet on nimetty.