Sellaisten verbien kuin huutaa, noutaa ja kiitää mennyttä aikaa ilmaiseva muoto eli imperfekti on yleiskielessä joko -si-loppuinen, -ti-loppuinen tai kumpi hyvänsä:
huutaa, huusi
noutaa, nouti
kiitää, kiisi ~ kiiti
Muutamalla verbillä vaihtelevat imperfektissä -si- ja oi-aines:
kaartaa, kaartoi ~ kaarsi
Yleiskielessä -ti- ja -si-muotojen vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Murteissa vaihtelu on laajempaa (esim. kääntää, käänsi ~ käänti) ja koskee myös useampitavuisia verbejä (puhaltaa, puhalsi ~ puhalsi, visertää, visersi ~ viserti). Raja yleiskielisen ja murteellisen muodon välillä ei kaikissa tapauksissa ole selvä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektimuodossa voi olla -si- tai -ti-aines, joissakin myös -oi.
Eräiden perusmuodoltaan -taa/-tää-loppuisten verbien imperfektimuodoissa voi olla -ti tai -si-aines. Joskus vain jompikumpi on mahdollinen (jouti, taisi), joskus ne ovat vapaassa vaihtelussa (kiisi ~ kiiti).
Yleiskielessä vaihtelua on vain tietyissä kaksitavuisissa verbeissä. Useampitavuisissa -taa/-tää-loppuisissa verbeissä on yleiskielen imperfektimuodoissa aina -si:
ojentaa, ojensi
uskaltaa, uskalsi
Murteissa vaihtelu koskee laajemminkin kaksitavuisia verbejä sekä lisäksi useampitavuisia verbejä:
Murteissa myös
huutaa, huusi ~ huuti
lentää, lensi ~ lenti
puhaltaa, puhalsi ~ puhalti
komentaa, komensi ~ komenti
kumartaa, kumarsi ~ kumarti
Seuraavassa aakkosellisessa luettelossa on kaksitavuisia verbejä, joiden imperfektissä on yleiskielessä -ti/-si-vaihtelua. Valtaosin imperfekti on yleiskielessä -si-loppuinen.
Verbejä, joiden imperfektissä on -ti tai -si tai molemmat
hiertää, hiersi nostaa, nosti hohtaa, hohti noutaa, nouti hoitaa, hoiti piirtää, piirsi huoltaa, huolsi pitää, piti huutaa, huusi puoltaa, puolsi hyytää, hyysi ~ hyyti pyytää, pyysi häätää, hääsi ~ hääti pyörtää, pyörsi itää, iti rientää, riensi johtaa, johti sietää, sieti joutaa, jouti siintää, siinsi juontaa, juonsi siirtää, siirsi jäytää, jäyti sortaa, sorti kieltää, kielsi soutaa, sousi ~ souti kiertää, kiersi suoltaa, suolsi kiiltää, kiilsi syytää, syyti kiitää, kiisi ~ kiiti säätää, sääti kuultaa, kuulsi taitaa, taisi kyntää, kynti tietää, tiesi kääntää, käänsi työntää, työnsi lentää, lensi vetää, veti liirtää, liirsi viiltää, viilsi liitää, liisi ~ liiti vuotaa, vuoti ~ vuosi löytää, löysi vääntää, väänsi murtaa, mursi yltää, ylsi ~ ylti (vain 3. pers.) myöntää, myönsi ääntää, äänsi
Verbien itää, joutaa, kyntää, noutaa ja vetää yleiskielinen imperfekti on -ti-aineksinen iti, jouti, kynti, nouti ja veti, sillä -si-aineksiset sekoittuisivat samannäköisiin muihin sanoihin: substantiiveihin isi, jousi, kynsi ja vesi sekä nousta-verbin imperfektiin nousi. Myös pitää-verbin imperfekti on -ti-asussa: piti (ei "pisi").
Yllä mainitut muodot ovat siis yleiskielen suosituksia, mutta käytännössä esiintyy myös jonkin verran vaihtelua. Joskus neutraalin asiatyylisiksikin tarkoitetuissa teksteissä näkee käytettävän seuraavanlaisia imperfektejä: He murtivat Lumia 920:n ohjelmistolukituksen; Naiset hoisivat puutarhaa.
• Seuraavilla kaksitavuisilla verbeillä on yleiskielessä sekä -si- että -ti-loppuinen imperfekti (verbimuoto on lihavoitu, mikäli se on käytössä selvästi toista tavallisempi; yksilöllisiä eroja käyttäjittäin toki on):
kiitää kiidin ~ kiisin kiiti ~ kiisi liitää liidin ~ liisin liiti ~ liisi hyytää – hyyti ~ hyysi häätää häädin ~ hääsin hääti ~ hääsi soutaa soudin ~ sousin souti ~ sousi vuotaa vuodin ~ vuosin vuoti ~ vuosi
• Jonkin verran vaihtelua on verbeissä sortaa ja yltää:
sortaa sorsin sorti ~ sorsi yltää ylsin ylti ~ ylsi
Sorti ja sortivat ovat yksiselitteisesti sortaa-verbin muotoja, kun taas sorsi, sorsivat, sorsimme voivat olla myös sorsia-verbin muotoja. Kaksitulkintaisuuden välttämiseksi sortaa-verbistä käytetäänkin siis yleensä -ti-aineksisia muotoja. Käytössä ei kuitenkaan juuri ole 1. ja 2. persoonan muotoja sorrin, sorrimme (käytössä ovat siis sorsin, sorsimme).
Myöskään yltää-verbistä ei käytetä teoreettisesti mahdollisia 1. ja 2. persoonan muotoja yllin tai yllitte (käytössä ovat siis ylsin ja ylsitte).
• Kaksi vaihtoehtoista imperfektimuotoa on verbillä lähteä:
lähteä, lähti ~ läksi
Lähti on asiateksteissä selvästi tavallisempi kuin läksi. Murteissa myös läksi-muodolla on laaja levikki.
Eräillä kaksitavuisilla perusmuodoltaan -aa/-ää-loppuisilla verbeillä on imperfektissä yleensä -oi-aines. Näiden verbien ensitavussa on a:
ajaa ajoi kantaa kantoi maksaa maksoi
Perusmuodoltaan näiden kaltaisia ovat verbit kaataa, kaartaa ja saartaa, mutta niiden imperfektissä voi olla joko -oi- tai -si-aines (seuraavassa on lihavoituna selvästi tavallisempi vaihtoehto):
kaataa kaatoi ~ kaasi kaadoimme ~ kaasimme kaartaa kaartoi ~ kaarsi kaarroimme ~ kaarsimme saartaa saartoi ~ saarsi saarroimme ~ saarsimme
• Nykykielen -ti- ja -si-aineksen vaihtelu heijastaa kehitystä, jota verbien runko-osassa eli vartalossa on tapahtunut imperfektin i-aineksen vaikutuksesta. Vastaavaa t- ja s-aineksen vaihtelua on myös esimerkiksi vesi-sanan kaltaisissa substantiiveissa i:n vaikutuksesta: vesi, veden, vetenä, vesiä (katso tarkemmin i-loppuisia sanoja vesi, joki, lohi, lasi koskevasta ohjeesta).
• Sorsia (merkityksessä 'sortaa') ei ole kovin vanha sana. Se ei ole esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa (1951–61) vaan vasta 1990-luvun alussa ilmestyneessä Suomen kielen perussanakirjassa, jossa sitä luonnehditaan leikilliseksi. Nykyisinkään sorsia-verbiä ei voi pitää tyyliltään täysin neutraalina, vaikka sitä esimerkiksi lehtiteksteissä jonkin verran käytetäänkin:
Pentikäisen mielestä hallitus sorsii lehdistöä ja suosii Yleisradiota.