Tekstistä voi korostaa osia esimerkiksi lihavoinnilla tai kursiivilla. Samassa tekstissä ei kannata käyttää useita korostuskeinoja, jotta kokonaisvaikutelmasta ei tule levoton. Eri korostuskeinot voisivat myös syödä toistensa tehoa.
Toisaalta samaa korostuskeinoa ei kannata käyttää useaan eri tehtävään, koska lukijan voi olla vaikea päätellä, minkätyyppisestä korostuksesta kulloinkin on kyse.
Tekstin osia voi korostaa kursivoinnilla, lihavoinnilla, alleviivauksella ja versaalilla eli suuraakkosilla. Harvennusta ei nykyään juuri käytetä.
Jos suorassa lainauksessa eli sitaatissa on korostus, on syytä merkitä, onko korostus alkuperäisen kirjoittajan vai siteeraajan.
Kursiivia käytetään korostuskeinona:
Lomake on palautettava allekirjoitettuna viimeistään 15.5. klo 16.00.
Monissa yhteyksissä kursivoidaan kirjojen ja lehtien nimet:
Minna Canthin Köyhää kansaa kuvaa työläisäidin karua arkea.
Kielitieteellisessä tekstissä kursiivilla merkitään kielenainekset:
Pronominit kukin ja itse kukin ovat merkitykseltään ja kieliopilliselta käyttäytymiseltään lähellä jokainen-pronominia.
Eräillä tieteenaloilla on tapana kursivoida termien latinankieliset vastineet.
Lihavointia käytetään korostuskeinona:
Lomake on palautettava allekirjoitettuna viimeistään 15.5. klo 16.00.
Jos tekstissä käytetään kursiivia teosten nimien ja kielenainesten merkitsemiseen, lihavoinnilla voi osoittaa tärkeät kohdat ja keskeiset käsitteet. Monissa lehdissä on tapana lihavoida henkilönnimet, kun ne esiintyvät ensimmäisen kerran:
Juhani Ahon Yksin koetteli aikoinaan sopivaisuuden rajoja.
Asiakirjan asettelustandardissa SFS 2487 (2007) lihavointia käytetään lähettäjäorganisaation nimessä, asiakirjatyypin merkinnässä ja asiaotsikossa.
Alleviivausta käytetään tarkasteltavan kohdan merkitsemiseen esimerkiksi kursivoidussa sitaatissa. Ainoaksi korostuskeinoksi ei yleensä valita alleviivausta, sillä runsaasti alleviivattu teksti ja pitkät alleviivausjaksot ovat levottoman näköisiä.
Verkkotekstissä linkki on yleensä alleviivattuna, minkä vuoksi tällaisessa yhteydessä ei sekaannuksen välttämiseksi kannata käyttää alleviivausta myös korostuskeinona.
VERSAALIA eli suuraakkosia käytetään korostuskeinona lähinnä pääotsikoissa, kun taas leipätekstissä tavallisempia korostuskeinoja ovat kursiivi ja lihavointi.
H a r v e n n u s kuului kirjoituskoneiden aikana alleviivauksen ja versaalin lisäksi niihin harvoihin korostuskeinoihin, joita kirjoittajalla oli käytettävissään. Nykyään harvennusta ei enää juuri käytetä; sen ovat korvanneet kursiivi ja lihavointi.