• Kun n-loppuisen sananmuodon (kuten on, kun, nuorin) perässä on liitepartikkeli -pa, -pä, näin syntynyt kirjainjono -np- ääntyy mp:nä. Tässä n siis mukautuu ääntämykseltään sitä seuraavaan p:hen:
Kirjoitusasu Ääntöasu Onpa kuuma! [ompa] Kunpa hän olisi täällä! [kumpa] Tämänpä minä otankin! [tämämpä] Hyvinpä siitä selvittiin! [hyvimpä] Nuorinpa onkin pisin! [nuorimpa] Niinpä niin! [niimpä]
• Sen sijaan adjektiivien vertailumuodoissa on myös kirjoitusasussa p:n edellä aina m:
suurempi, suurempaa
suurimpia, nuorimpiin
Näissä tapauksissa
-mp- on siis osa sanan taivutusmuotoa. Sen sijaan edellä esitetyissä sanan
onpa kaltaisissa tapauksissa -pa on sanan loppuun kiinnittyvä liitepartikkeli.
• Huom.! Yksittäinen sana ompi on vakiintunut kirjoitusasultaankin mp:lliseksi. Sanassa on verbi on ja vanha preesensin taivutuspääte -pi (vastaavasti kuin esimerkiksi sanoissa voipi, saapi):
Kotimaani ompi Suomi.