Suomalaiset myrskyt nimetään suomalaisen nimipäiväkalenterin mukaan. Trooppiset hirmumyrskyt saavat vuosittain nimensä aakkostetusta listasta, jossa on vuorotellen naisten- ja miestennimiä.
Ohjeen osat ovat seuraavat:
Suomessa myrskyt nimetään suomalaisen nimipäiväkalenterin mukaan. Myrsky saa siis nimensä sen päivän mukaan, jolloin se on saapunut Suomeen. Esimerkiksi 20.12. Benjaminin ja Kerkon nimipäivänä myrsky saa nimekseen Benjamin. Seuraavan kerran samalle päivälle osuessaan myrsky nimetään Kerkoksi.
Menneitä myrskyjä ovat esimerkiksi Maire 1961, Mauri 1982, Manta 1985, Visa 1995, Pyry 2001, Virve 2004, Asta 2010, Tapani 2011, Antti 2012 ja Eino 2013.
Trooppiset hirmumyrskyt saavat nimensä ennakkoon laaditulta listalta. Atlantin ja Tyynen valtameren hurrikaaneille on omat listansa. Listassa edetään aakkosjärjestyksessä niin, että vuoden ensimmäinen hirmumyrsky saa A:lla alkavan nimen. Nimistä päättää Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n hurrikaanikomitea. Kuusi nimilistaa kiertää niin, että samat nimet tulevat käyttöön kuuden vuoden välein. Pahaa tuhoa aiheuttaneiden myrskyjen nimet poistetaan listasta, jotta ne eivät sekoittuisi ajankohtaiseen myrskyyn.
Vuosittain maailmassa on hurrikaanikauden aikana eli kesäkuun alusta marraskuun loppuun trooppisia hirmumyrskyjä lähes vakiomäärä, noin 80. On katsottu, että viestinnän helpottamiseksi ja täsmentämiseksi paras keino on antaa myrskyille ihmisten etunimiä. Alkuaan nimet valittiin katolisesta pyhimyskalenterista, mutta 1800-luvulta alkaen on valittu maallisempiakin nimiä.
Kunakin vuonna nimet etenevät aakkosjärjestyksessä: vuoden ensimmäisen hurrikaanin nimi alkaa A:lla, toisen B:llä jne. Alkuaan käytettiin vain naisennimiä, mutta vuodesta 1978 on alettu käyttää naisen- ja miehennimiä vuorotellen. Atlantin alueella ei anneta nimiä, jotka alkavat kirjaimilla Q, U, X, Y tai Z, koska näillä alkavia etunimiä on vähän.
Kaakkois-Aasian taifuuneilla ja Intian valtameren trooppisilla sykloneilla on omat nimeämisperinteensä.