Kielten nimitykset

Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kun nimitys esiintyy sanan kieli kanssa, sanat kirjoitetaan erilleen.

suomi
ruotsi
venäjä

suomen kieli, suomen kielen taito
viron kieli
ranskan kieli

Sen sijaan yhdyssanoja ovat sellaiset moniosaiset kielten nimitykset, joissa alkuosana on jokin kieltä määrittävä sana:

suomenruotsi
ruotsinsuomi
amerikanenglanti
britannianenglanti (~ brittienglanti)
sveitsinsaksa
malawintonga

muinaisegypti
muinaisyläsaksa
pohjoissaame
länsifriisi
keski-iiri

Yhteen kirjoitetaan myös seuraavanlaiset -inen-loppuiset adjektiivit, joissa alkuosana on genetiivimuotoinen (eli -n-loppuinen) kielen nimitys:

englanninkielinen
suomenkielinen

arabiantaitoinen

Huom. kokonaisuuden osat kirjoitetaan kuitenkin erilleen, kun taitoinen-adjektiivin edellä on sanaliitto, kuten italian kielen:

italian kielen taitoinen
Haetaan suomen kielen taitoista markkinointiassistenttia.

Osa kielten nimityksistä on vanhoja suomen kieleen mukautuneita sanoja, esimerkiksi ranska, espanja, italia, kreikka, saksa, baškiiri. Osa on myöhemmin mukautettuja, esimerkiksi aimara (omakielinen asu: aymara) ja joruba (omakielinen asu: yorùbá). Osa on otettu käyttöön sellaisinaan ns. sitaattilainoina: afar, hausa, ido, igbo, kanuri, sango.

Murteet

Murteiden nimityksissä alueen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:

Rauman murre
Savon murre
Helsingin slangi

Jos murteista kirjoitetaan ilman sanaa murre, alkukirjain on pieni: Hän puhuu suomea ja savoa. Jos kyse on jonkin kielen murteista, kirjoitetaan kielen nimitys pienellä alkukirjaimella:

suomen murteet
karjalan murteet