Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
suomi, suomen kieli
ruotsi
katalaani
esperanto
Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Kun mukana on lisäksi sana kieli ja ilmauksen alkuosa on genetiivimuotoinen (n-loppuinen), kirjoitetaan sanat erilleen:
suomi
ruotsi
suomen kieli
suomen kielen taito
venäjä
viron kieli
ranskan kieli
ranskan kielen taitoinen
afroaasialainen kieli
Kielten nimitykset, joissa alkuosana on jokin kieltä määrittävä sana tai nimi, ovat yhdyssanoja:
suomenruotsi
ruotsinsuomi
amerikanenglanti
britannianenglanti (~ brittienglanti)
sveitsinsaksa
malawintonga
muinaisegypti
muinaisyläsaksa
pohjoissaame
länsifriisi
keski-iiri
Yhteen kirjoitetaan seuraavanlaiset -inen-loppuiset adjektiivit:
arabiantaitoinen
englanninkielinen
suomenkielinen
Kuitenkin jos välissä on sana kieli, kokonaisuuden osat kirjoitetaan erilleen:
italian kielen taitoinen
Haetaan suomen kielen taitoista markkinointiassistenttia.
Osa kielten nimityksistä on vanhoja suomen kieleen mukautuneita sanoja, esim. ranska, espanja, italia, kreikka, saksa, baškiiri. Osa on sellaisenaan lainattuja sitaattilainoja: afar, hausa, ido, igbo, kanuri, sango. Osa kielten nimityksistä on mukautettu suomen kieleen paremmin sopivaksi. Tällaisia ovat mm. aimara (vrt. omakielinen asu: aymara) ja joruba (omakielinen asu: yorùbá).
Murteiden nimityksissä alueen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Rauman murre
Savon murre
Helsingin slangi
Jos murteista kirjoitetaan ilman sanaa murre, alkukirjain on pieni: Hän puhuu suomea ja savoa. Jos kyse on jonkin kielen murteista, kirjoitetaan kielen nimitys pienellä alkukirjaimella:
suomen murteet
karjalan murteet
• Kielten nimityksiä voi tarkistaa mm. teoksesta Anhava, Jaakko 2009: Maailman kielet ja kielikunnat. (4. painos.) Gaudeamus, Tampere.
• Kielten nimitysten kolmikirjaimiset tunnukset voi tarkistaa standardista SFS-ISO 639-2. Kielten nimien tunnukset. Osa 2: Kolmikirjaimiset tunnukset.