Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
suomi, suomen kieli
ruotsi
suomenruotsi
katalaani
esperanto
Kielten nimitykset kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella:
suomi
ruotsi
venäjä
Kun nimitys esiintyy sanan
kieli kanssa, sanat kirjoitetaan erilleen:
suomen kieli, suomen kielen taito
viron kieli
ranskan kieli
Sen sijaan yhdyssanoja ovat sellaiset moniosaiset kielten nimitykset, joissa alkuosana on jokin kieltä määrittävä sana:
suomenruotsi
ruotsinsuomi
amerikanenglanti
britannianenglanti (~ brittienglanti)
sveitsinsaksa
malawintongamuinaisegypti
muinaisyläsaksa
pohjoissaame
länsifriisi
keski-iiri
Yhteen kirjoitetaan myös seuraavanlaiset -inen-loppuiset adjektiivit, joissa alkuosana on genetiivimuotoinen (eli -n-loppuinen) kielen nimitys:
englanninkielinen
suomenkielinenarabiantaitoinen
Huom. kokonaisuuden osat kirjoitetaan kuitenkin erilleen, kun
taitoinen-adjektiivin edellä on sanaliitto, kuten
italian kielen:
italian kielen taitoinen
Haetaan suomen kielen taitoista markkinointiassistenttia.
Osa kielten nimityksistä on vanhoja suomen kieleen mukautuneita sanoja, esimerkiksi ranska, espanja, italia, kreikka, saksa, baškiiri. Osa on myöhemmin mukautettuja nimityksiä, esimerkiksi aimara (omakielinen asu: aymara) ja joruba (omakielinen asu: yorùbá). Osa on otettu käyttöön sellaisinaan ns. sitaattilainoina: afar, hausa, ido, igbo, kanuri, sango.
Murteiden nimityksissä alueen nimi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella:
Rauman murre
Savon murre
Helsingin slangi
Jos murteista kirjoitetaan ilman sanaa murre, alkukirjain on pieni: Hän puhuu suomea ja savoa. Jos kyse on jonkin kielen murteista, kirjoitetaan kielen nimitys pienellä alkukirjaimella:
suomen murteet
karjalan murteet
Alankomaiden eli Hollannin virallisen kielen nimi on sikäläisittäin Nederlands, suomeksi hollanti eli hollannin kieli. Hollanti on virallinen kieli (ranskan ja saksan ohella) myös Belgiassa, missä sitä puhutaan varsinkin Flanderissa Pohjois-Belgiassa. Tämän alueen murretta on kutsuttu nimellä flaami. Länsi-Belgiassa ja lähialueilla puhutaan länsiflaamia, jota pidetään nykyään itsenäisenä kielenä.
Kielten suomenkielisiä nimityksiä voi tarkistaa mm. kotoistus.fi-sivustolta (ks. linkkiä kohdassa Lisätietoa muualla) sekä teoksesta Anhava, Jaakko (2009): Maailman kielet ja kielikunnat. 4. painos. Gaudeamus, Helsinki.
Kielten nimityksistä käytetään kaksi- tai kolmikirjaimisia tunnuksia (kielikoodeja) varsinkin teknisissä yhteyksissä, esimerkiksi erilaisissa tietokannoissa. Näitä tunnuksia ovat mm. en ja eng (englanti), fi ja fin (suomi) sekä sv ja swe (ruotsi).
SFS-ISO 639-1. Kielten nimien tunnukset. Osa 1: Kaksikirjaimiset tunnukset.
SFS-ISO 639-2. Kielten nimien tunnukset. Osa 2: Kolmikirjaimiset tunnukset.