Suomenkielisissä sanoissa tavuraja on yleensä konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä (ka-la, lui-ta, met-sää, kurs-si) sekä sellaisten vokaalien välissä, jotka eivät muodosta diftongia (ta-lo-aan, vih-re-ään, puo-lu-ei-ta).
Riveille jaettaessa sanat tavutetaan niin, että yksittäinen vokaali ei jää omalle rivilleen, vaikka se muodostaisikin oman tavunsa:
Ei:
o-
menaVaan:
ome-
naLe-
oLeo
On siis hyvä muistaa, että sanan jakautuminen tavuihin ja rytmiyksikköihin on eri asia kuin sanan jakaminen eri riveille tekstissä.
Kutsukorteissa ja vastaavissa lyhyissä, juhlavissa teksteissä ei tyylisyistä ole tapana jakaa sanoja eri riveille ollenkaan.
Tässä ohjeessa esitetään tavutuksen yleisperiaatteet. Ohjeen osat ovat seuraavat:
Tavuttamista käsitellään myös muissa ohjeissa:
Tietoa tavujaosta tarvitaan mm. lukemisen opetuksessa ja laulun sanojen merkitsemisessä nuotteihin. Oikeinkirjoituksessa tietoa tavujaosta tarvitaan sanojen jakamisessa eri riveille, koska (yhdistämätön) sana katkaistaan aina kahden tavun rajalta.
Nykyisin monet tietokoneohjelmat tavuttavat tekstin automaattisesti, mutta ne eivät noudata kaikkia tavutusohjeita. Automaattiseen tavutukseen on käytännön syistä mukauduttu. Yhden vokaalin tavua ei kuitenkaan pidä jättää eri riville kuin sanan muut tavut.
Suomen kielen sanat tavutetaan yleensä seuraavien ohjeiden mukaan:
1) Tavuraja on aina konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä:
ka-la
kui-ten-kin
kurs-si
ken-gät
2) Tavuraja on sellaisten eri vokaalien välissä, jotka eivät muodosta diftongia:
ai-no-a
hert-tu-aa
köy-hi-en
puo-lu-ei-ta
Tavutuksen ongelmat liittyvät yleensä jälkimmäiseen seikkaan eli vierekkäisten eri vokaalien laatuun. Tavuraja määräytyy perinteisesti sen mukaan, onko kyseessä diftongi vai vokaaliyhtymä. Toisaalta tavu on myös rytmiyksikkö, ja siksi sen rajat voidaan hahmottaa monissa tapauksissa useammalla kuin yhdellä tavalla.
Suomen yleiskielessä on yleisen laskutavan mukaan 18 diftongia:
ai, ei, oi, äi, öi
ey, äy, öy
au, eu, ou
ui, yi
iu, iy
ie, uo, yö
Näistä ie, uo ja yö esiintyvät vain ensimmäisessä tavussa (pie-ni, tuo-li); kauempana sanassa ie katsotaan vokaaliyhtymäksi (paperi-en, hygi-enia).
Vokaaleihin a ja ä loppuvia vokaaliyhtymiä ei pidetä yleiskielessä diftongeina. Ennen a:ta ja ä:tä on siis tavallisesti tavuraja sekä ensimmäisessä tavussa (vi-an, se-assa, lo-assa, mu-assa, di-a) että kauempana sanassa (korke-a, mylly-ä).
• Yhden vokaalin tavua ei jätetä yksin omalle rivilleen:
Ei suositella
a-
siaasi-
aa-
borttibi-
odieselpääa-
siaylio-
pistoMii-
a
Mieluiten näin
asia abort-
tibio-
dieselpää-
asiayli-
opistoMiia
Vastaavasti myöskään nimiä ei katkaista eri riveille, esimerkiksi ei: A-leksander tai O-livia. Sellaisissa nimissä kuin Miia, Pia, Leo on rytmillisesti kaksi tavua (Mii-a, Pi-a, Le-o), mutta niitäkään ei pidä tekstissä katkaista eri riveille.
• Lisäksi muutenkin mahdollisuuksien mukaan noudatetaan suositusta, jonka mukaan toiselle riville joutuvaa sananosaa ei pitäisi aloittaa vokaalialkuisella tavulla.
Ei suositella
tärke-
ääalu-
eetuppo-
amaalka-
entila-
uksetvapa-
uttaa
Mieluiten näin
tär-
keääalueet up-
poamaal-
kaenti-
lauk-
setva-
paut-
taa
• Yhdyssanat jaetaan eri riveille mieluiten yhdyssanan osien rajalta:
Ei suositella
erino-
maistaylio-
pistopääa-
siakantae-
sityskielia-
siantuntijavirano-
mainen
Mieluiten näin
erin-
omaistayli-
opistopää-
asiakanta-
esityskieli-
asiantuntijaviran-
omainen
Kun katkaisee useampiosaisia yhdyssanoja, kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten hyvin kokonaisuus hahmottuu. Esimerkiksi seuraavanlaisissa tapauksissa yhdyssana on selvintä jakaa rinnasteisen määriteosan ja pääosan välistä, ei niin, että osa määriteosasta jää eri riville (kyseessä ovat siis sanat
sika-nautajauheliha ja
peruna-palsternakkakeitto):
Ei suositella
sika-
nautajauhelihaperuna-
palsternakkakeitto
Mieluiten näin
sika-nauta-
jauhelihaperuna-palsternakka-
keitto
• Automaattinen tavutus ei kykene erottamaan toisistaan sellaisia eri sanojen taivutusmuotoja, jotka ovat muuten saman näköisiä mutta eroavat tavutukseltaan. Esimerkiksi kolmen peräkkäisen vokaalin yhtymä taivutusmuodossa hauissa voi olla joko hauki- tai haku-sanan monikon inessiivi:
hau-is-sa
ha-uis-sa
Samoin ruoissa voi olla joko ruoka- tai ruko-sanan monikon inessiivi:
ruo-is-sa
ru-ois-sa
Nämä on hyvä tarkistaa tekstistä erikseen.
Jos erisnimen sisältävä yhdyssana, kuten Erkki-setä, Piritta-kahvila, jaetaan eri riveille, selvintä on jakaa erisnimen ja yleissanan välistä. Viiva tulee kiinni erisnimeen:
Piritta-
kahvilaErkki-
setä
Jos erisnimi on erillisten sanojen muodostama sanaliitto, viiva tuleekin toiselle riville:
Tablo Ateneum
-ravintolaHelsingin Sanomat
-niminen lehti