Suhuäänteet vierassanoissa: kašmir, sherry, chanson

Ohje lyhyesti

Joissakin vierasperäisissä sanoissa käytetään suhuäänteen merkkinä kirjaimia š ja ž (tšetšeeni, maharadža), kun taas joissakin sanoissa samankaltaisia suhuäänteitä merkitään kirjainyhdistelmillä sh, ch tai sch (sherry, chapati, schäfer).

Oikeinkirjoitus on varminta tarkistaa sanakirjasta. Tässä ohjeessa esitetään suhuäänteiden merkitsemisen pääperiatteet.

Ohjeen osat ovat seuraavat:

• Lainasanoja eri kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä
• Milloin š ja ž? (tšetšeeni, tadžikistanilainen)
• Milloin suhuäänteen sijaan s? (sovinismi, tussi)
• Milloin sekä š että sh? (sakki ja shakki)
• Lainanantajakielen mukaiset ch, sh, sch

Koko ohje

Lainasanoja eri kirjoitusjärjestelmiä käyttävistä kielistä

• Suomen kielessä pyritään noudattamaan periaatetta yksi äänne ‒ yksi kirjain. Suhuäänteiden merkitseminen vierassanoissa kuitenkin vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä

• Suomessa ja useimmissa länsimaissa käytettävää kirjaimistoa kutsutaan latinalaisiksi aakkosiksi. Muita kirjoitusjärjestelmiä ovat mm. erityyppisiä merkkejä käyttävät tavu- ja sanakirjoitusjärjestelmät sekä slaavilaisten kielten kyrillinen kirjaimisto, jossa kirjainmerkit ovat erilaisia kuin latinalaisessa.

Kun suomeen lainataan suhuäänteen sisältävä sana latinalaisia aakkosia käyttävästä kielestä (kuten englannista, ranskasta tai espanjasta), alkukielen kirjoitusasu yleensä säilyy:

Joissakin tapauksissa sana mukautuu suomeen niin, että suhuäänne muuttuu tavalliseksi s:ksi, esimerkiksi cliché > klisee.

Huom. Italian kielen sanassa bruschetta (’alkupalana tarjottava, oliiviöljyllä voideltu ja usein valkosipulilla ja tomaatilla höystetty paahdettu vaalea leipäviipale’) ei ole suhu-s:ää, vaan se äännetään kutakuinkin asussa [brus’ketta].

• Slaavilaisista kielistä (kuten venäjästä tai tšekistä) lainattujen sanojen suhuäänteitä merkitään š:llä ja ž:lla. Kirjaimet latinaistetaan kyrillisestä kirjoitusjärjestelmästä tiettyjen periaatteiden mukaan. Eri kielissä voidaan soveltaa erilaisia latinaistamisperiaatteita, joten esimerkiksi venäjästä suomeksi tai englanniksi latinaistetut sanat eivät aina näytä samanlaisilta.

Myös esimerkiksi kiinalaiset ja japanilaiset lainasanat muunnetaan alkuperäisestä kirjoitusasustaan latinalaiseen kirjaimistoon sopiviksi. Suhuäänteitä voidaan merkitä š:llä ja ž:lla.

• Yleissuositus on, että suhuäänteitä ei pidä korvata teksteissä esimerkiksi kirjainyhdistelmällä sh tai zh, koska on olemassa myös sanoja ja nimiä, joissa on alun perin kirjainyhtymä sh. Se äännetään erillisinä s:nä ja h:na: Mashadov [mashadov].

Milloin š ja ž? (tšetšeeni ja tadžikistanilainen)

Š esiintyy mm. seuraavissa sanoissa:

Ž esiintyy mm. seuraavissa sanoissa:

Milloin suhuäänteen sijaan s? (sovinismi, tussi)

Monet alun perin suhuäänteen sisältäneet lainat ovat mukautuneet suomeen niin, että niissä on tavallinen s. Tällaisia sanoja tulee aikaa myöten lisääkin:

Joistakin sanoista käytetään molempia muotoja (s ~ š) rinnakkain:

Milloin sekä š että sh? (sakki ja shakki)

Muutamasta sanasta on käytössä sekä š:llinen että sh:llinen muoto:

Joidenkin sanojen kirjoitusasu ei ole suosituksista huolimatta vakiintunut. Siksi suositusta onkin muutettu:

Huom. joissakin sanoissa sh-yhdistelmä ei ole suhuäänteen vaan peräkkäisten s- ja h-äänteiden merkki. Tällainen on esimerkiksi pasha (pääsiäisruoka, luetaan: ”pas-ha”).

Lainanantajakielen mukaiset ch, sh, sch

Monissa sellaisinaan lainatuissa sanoissa eli sitaattilainoissa suhuäänne merkitään kuten lainanantajakielessä:

Eräissä englannin ja ranskan kielestä lainatuissa sanoissa on säilynyt sh tai ch, vaikka sanat olisivat muuten mukautuneet suomen kieleen:

Joissakin tällaisissa sanoissa on vaihtelua sh:n ja s:n välillä:

Lisätietoa toisessa ohjeessa

Lisätietoa muualla

Asiasanat

• ääntö- ja kirjoitusasu
• kirjoitus- ja ääntöasu
• lainasanat
• suhuäänteet
• vierassanat
• ääntäminen

Anna palautetta tästä ohjeesta