Erikoislainoiksi kutsutaan lainasanoja, jotka ovat osin mukautuneet suomen kieleen mutta saattavat sisältää suomen äännejärjestelmälle vieraampia äänteitä (esim. b, f) tai äänneyhtymiä (peräkkäisiä konsonantteja sanan alussa):
diodi, digiboksi
faksi, filee
nugaa, bisnespsykologia, grafiikka
globaali, brändi
Erikoislainoissa voi olla suomen vokaalisoinnun vastaisesti sekä takavokaaleja (a, o, u) että etuvokaaleja (ä, ö):
miljonääri, jonglööri
Erikoislainojen vokaalit ja konsonantit suositellaan ääntämään kirjoitusasun mukaan lyhyinä tai pitkinä:
media (ei ”meedia”)
lisensiaatti (ei ”lisenssiaatti”)
pedagogi (ei ”pedagoogi”)
Erikoislainoja koskevia ohjeita:
Lainasanoja on aiemmin saatu suomeen ennen kaikkea ruotsin kautta. Tällaiset sanat palautuvat yleensä klassisiin kieliin eli kreikkaan ja latinaan. Ruotsin ääntämysmalli on pitkälti vaikuttanut siihen, millaiseksi jälkitavujen vokaalien sekä sanansisäisen k:n, p:n, t:n ja s:n keston merkitseminen on suomen kielessä vakiintunut (esim. analyysi, analysoida, eepos, eeppinen).
Sanakohtaisia poikkeuksia on. Jos on epävarma kirjoitusasusta, sen voi tarkistaa sanakirjasta. Esimerkiksi Kielitoimiston sanakirja sisältää myös ohjeet sanojen taivutuksesta. Lisäksi on saatavilla useita vierasperäisten sanojen sanakirjoja (ns. sivistyssanakirjoja).