Muistonimet ovat nimiä, jotka on tietoisesti annettu jollekin paikalle, talolle, toimitilalle tai laitokselle henkilön, tapahtuman tai muun seikan muistoksi.
Aleksis Kiven katu
Jan-Magnus Janssonin aukio
Snellman-sali
Muistonimien antamista tulee harkita tarkkaan, ja nimeämistä elossa olevien henkilöiden mukaan tulee välttää.
YK:n paikannimikonferenssit ovat suosittaneet, että paikkojen nimeämistä elossa olevien henkilöiden mukaan tulisi välttää. YK:n suositusten pohjalta on esimerkiksi Helsingin kaupungissa laadittu seuraavat ohjeet muistonimien käytöstä.
1. Katu, aukio, puisto tai muu kohde voidaan nimetä henkilön mukaan tai muistoksi, mikäli
Henkilön tulee nauttia kunnioitusta ja arvonantoa myös oman alansa, poliittisen viiteryhmänsä ja aikakautensa ulkopuolella.
2. Katua, aukiota, puistoa tai muuta kohdetta ei voi nimetä elossa olevan henkilön mukaan. Henkilön nimeä voidaan harkita käytettäväksi kaavanimessä vasta viiden vuoden kuluttua henkilön kuolemasta.
3. Katua, aukiota, puistoa tai muuta kohdetta ei voi nimetä toimivan liikelaitoksen, yrityksen tai julkisoikeudellisen yhteisön mukaan. Yrityksen tai yhteisön nimeä voidaan kuitenkin harkita käytettäväksi kaavanimessä, mikäli se on samannimisenä toiminut usean sukupolven ajan samalla paikalla ja sillä on suuri paikallinen merkitys.
4. Yksinomaan henkilöiden muistoksi annettuja nimiä ei koota ryhmänimistöksi.
5. Henkilöitä voi muistaa muutenkin kuin nimikkokadulla tai muulla paikalla; muita keinoja ovat esimerkiksi muistomerkit, -kilvet ja -laatat.
On hyvän tavan mukaista kysyä henkilön omaisilta tai muulta suvulta, sopiiko muistonimen antaminen heille.